Harvinainen maanantai, minulla on ihan pyhäpäivän tunnelma. Heräsin aikaisin, meditoin, ja nousin päivän touhuihin. Koko talo on ihan hiljainen, vaikka putkiremontti on vielä vaiheessa viereisissä rapuissa. Ehkä pääni ja mieleni ei olisi kestäneetkään remontin meteliä juuri tänään. Onneksi sitä ei tarvitse nyt kuunnella. 

Olen yksin kotona, omassa rauhassa, omassa kuplassani. Tosin olen jakanut päivän mietteitäni jo instagramissa pariinkin otteeseen, ja kirjoittanut ystävälleni kirjeen, josta osittain tuli kuin päiväkirjamerkintä. Päiväkirja tai kirje, sama se, pääasia että saa kirjoitettua, pohdittua, sanoitettua omia tunteitaan ja tuntemuksiaan. Vastaanottajan vastuulla on, kuinka ne ottaa, kuten aina. Vielä hetken saan nauttia tästä olotilasta, iltapäivällä menen ystävälleni, teemme kävelylenkin ja sen jälkeen pääsemme saunaan. Hiukset ja nassut kuntoon, ja illalla Mary Kay - maanantaitapaamiseen keräämään innostusta uuteen viikkoon ja työhön.

Tänään olisi isäni syntymäpäivä. Olisi, mikäli hän ei olisi kuollut melkein 19 vuotta sitten. Kuinka aika meneekään. Mikäli kaikki menee hyvin, olen vasta oman elämäni puolivälissä, ehken vielä sielläkään, ja silti olen saavuttanut jo elämäni tärkeimmät asiat.

Mitä se loppuelämä sitten on? Toivottavasti ainakin terveyttä ja onnea, toivon saavani tehdä työtä, jolla on merkitystä, ja josta nautin. Toivon myös saavani potkun oikeaan suuntaan, jotta voisin tuon työn luottavaisena aloittaa, sillä tunnen löytäneeni sen jo, vuosien etsinnän jälkeen. Toivon löytäväni rohkeutta, luottamusta elämään ja itseeni, oikeita ihmisiä ympärilleni edistämään kasvuani ja kasvamaan yhdessä kanssani. Toivon lisää kiitollisuutta, rakkautta, tasapainoa ja onnea, onnistumisia, niitä kaipaan ja tarvitsen lisää. 

Toivon myös sinulle kaikkea tätä, missä elämäsi vaiheessa oletkaan. Vielä ei ole myöhäistä, millekään. 

Rakkaudella,

-Sallius-