Kyllä, niin ne tekevät, ja siihen pitää minunkin nyt luottamani! Pyörä pysyy pystyssä, vaikka sitä kallistankin. Ja minun täytyy kallistaa. Muuten ei käänny pienessä tilassa. Muista kallistaa! Muista uskaltaa kallistaa! KÄÄK!!!

Tänään menen toisille ajotuneille, ihan kohta vielä. Maanantaina kävin ensimmäisellä, ja oltiin liikenteessäkin jo. Se ei niinkään pelottanut ja jännittänyt, vaan tuo pujottelurata on niin konstikas, kun täytyy muistaa monta asiaa ja hallita samanaikaisesti. Olen yrittänyt tehdä mielikuvaharjoitteita, ja äsken kävin pikaisesti kävelemässä ja miettimässä radan läpi. Tänään täytyisi pystyä se suorittamaan open kanssa harjoituksissa, muuten pukkaa stressiä. Muut radat menevät suht' ok, kunhan saan vauhtia vähän lisää. Sekin vaatii uskaltamista. Näin vanhemmiten olen tullut kyllä aremmaksi, ja pelkään, että kaadun, tai satutan muuten vaan itseni. Ja kun sairaslomaa on (melkein)mahdotonta pitää, tuo se oman stressinsä. Mutta tänään aion olla rohkea ja uskaltaa..

Minä PYSTYN siihen! Minä osaan sen!

MINÄ - OSAAN - SEN!

Siinäs kuulitte, noinhan se menee...

-S-