Maisa-neiti on nyt ollut viikon verran kotona. Pitkä kotimatka oli itkua, samoin ensimmäinen alkuyö, kunnes siirsin oman patjani neidin kopan viereen. Tiistai-keskiviikkoyö oli ensimmäinen, että nukkui aamusta niin pitkään, että tulin alakertaan. Tarpeet osuvat melkoisen mukavasti sanomalehdelle, ja uloskin tulee aina jotain, kun siellä käytetään. Ja siellähän käytetään usein... Lenkillä ollaan käyty ihan talon lähellä, varoen tietysti vielä muita koirakavereita. Toisinaan neiti kävelee oikein mallikkaasti, toisinaan pysähtelemme rauhoittumaan useastikin, pihassa taas saa juoksennella oman mielensä mukaan ja siitäkös riemu syntyy. Toisinaan on vaikeuksia ymmärtää, ettei käsiä, jalkoja ym. saa purra tai edes näykkiä, mutta eihöhän sekin saada pieneen päähän iskostettua. Hankalinta on tietysti se, että poikien tulisi käyttäytyä samalla tavalla kuin meidän aikuistenkin, mutta kun ymmärrys ja taidot eivät ihan vielä riitä kaiken sellaisen sisäistämiseen. Oppimista siis heillekin. 

Mutta kaiken kaikkiaan viikko on ollut positiivinen: paljon oppimista ja onnistumisia!

 

Tänään aion mennä vesisateesta huolimatta käymään omassa kylässä järjestettävissä joulumyyjäisissä. Joskus aiemminkin olen siellä käynyt, ja jotain pientä ostanutkin. Nyt, kun neidin kanssa heräilin jo ajoissa, menen paikan päälle heti kun tapahtuma alkaa, jotta ehtii saamaan parhaat jutut, jos siellä mielenkiintoisia on. Riisipuuroa ja rusinasoppaa on ainakin myynnissä, sitä syön varmasti. Jo pitkään on niitä tehnyt mieli, mutten ole viitsinyt alkaa keitellä. Jouluna sitten keittelen punaiseen maitoon ja nakkaan sekaan joulumantelin. Ihan jo herahtaa vesi suuhun pelkästä ajatuksesta.... nam... Joulumieltä olen vähitellen yrittänyt viritellä, mutta hyvin vähän. Joulukortteja väkästelin yhtenä päivänä, ja joitain heti jo viime joulun jälkeenkin vielä jouluisissa tunnelmissa, mutta missä mahtaa ne vanhemmat värkkäykset olla, en ole vielä selvittänyt.

Vielähän sitä aikaa on - joulukorttien viimeiseen lähetyspäiväänkin - saati sitten jouluun. Vielähän sitä ehtii vaikka mitä - vai ehtiiköhän...?

 

Leppoisaa sunnuntaita!

 

-S-