Blogissa on ollut kovin hiljaista viime aikoina. Olen ajatellut, että kun ei ole oikein mitään uutta kerrottavaa, en sitten turhanpäiväisiä jaarituksia tänne laittele. Enkä nyt muutenkaan ole ihan vallan mahdottomia koneella istunut, syksy on tuonut tullessaan syksyn touhut..

Eilen tosin sain loppuun yhden korun, meni syntymäpäivälahjaksi joukkuekaverilleni, jonka lempiväreihin kuuluu musta, lila ja harmaa. Värit tiesinkin ja suunnilleen millaisen korusta halusin, mutta se toteuttaminen olikin sitten vähän hankalampaa. Ensimmäinen versio odottelee pöydälläni, josko siihen keksisin mukavaa jatkoa, tai sitten puran sen ja teen uudelleen. Sankarittarelle päätynyt koru oli sitten tällainen:

Koru on ns. illuusiokoru, sillä helmet näyttävät killuvan ilmassa, tai paikallaan noin vain. Kuvan värit ovat taas mitä sattuu, en millään ehtinyt jäädä ihmettelemään, miten saisin paremmat kuvat, kiire kun pukkasi päälle. Helminä siis tumman harmaita ja liloja foliolasihelmiä, muutamia hopean värisiä välihelmiä siellä täällä. Ja kun välttämättä halusin suo ihanat ruusut tuonne väleihin, tuntui, että vaijeri jotenkin kummasti kiertyi, sen takia näyttää tuollaiselta vänkyrältä. Mutta kun sankaritar sen kaulaansa ripusti, kaikki osat näyttivät loksahtavan omille paikoilleen, ja koru laskeutui kauniisti.

Tässä riipuksena oleva helmi on ihan tumma lila, vaikka kuvassa näyttää mustalta. Ja nuo harmaat ovat sellaisia savunharmaita.

Itse olin kovin tyytyväinen tähän sitten loppujen lopuksi, vaikka pelkäsinkin, että tuo vaijeri kiertäisi kummasti kaulalla. Luultavasti teen itsellenikin tällaisen version jossain vaiheessa, ja saatanpa käyttää noita ruusujakin, ovat mielestäni niin kauniita ja naisellisia.

Ja sitten niihin juhliin... Enpä ole aikoihin ollut yhtä hauskoissa kekkereissä, vaikka välillä meinasin jo, että pitääkö tästä lähteä kotiin ja koppaan maate. Onneksi en luovuttanut, sillä ilta oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut. Kotona olin ehkä hilkun ennen aamun lehteä, vaikken kyllä uskalla mennä varmaksi sanomaan..  Tänään onkin tällainen löffäilypäivä, täytyy kerätä voimia alkavaan viikkoon tuollaisen riekkumisen jälkeen. Tosin illalla on reenit, joihin täytyy mennä jo senkin takia, että joukkueen pallokassi ja ensiapuvälineet ovat minulla. Siihen mennessä tosin olen sen verran elpynyt, että kyllä yhdet reenit pystyy vetämään. Katsotaan, pääseekö sankaritar nurmelle, kovin lupaili tulla.

Tänään on siitäkin kummallinen päivä, että mies ja esikoinen ovat kumpikin omilla tahoillaan reissussa. Ja kun tuo nuorimmainen huitelee omissa touhuissaan, ei kukaan ole minua hoputtamassa mihinkään, eikä minun siis tarvitse potea huonoa omaatuntoa tehdessäni vain ja ainoastaan juuri sitä, mitä huvittaa, eli käytännössä ei oikeastaan yhtään mitään. Tuossa muiden blogeja selatessani minulle iski kyllä hinku ommella, mutta mitä sellaista sitten tekisin, joka olisi mahdollista saada melkoisen nopeasti valmiiksi? Töihin tarvitsisin jotain tunikoita tai yksinkertaisia mekkoja, ja luultavasti sellaisiin löytyisi jopa ohjeet tai kaavat ainakin. Jos vielä kangas kolahtaisi, voisi jotain saada aikaiseksikin. Minulla on vaan kyllä melkoisen vähän sellaisia kankaita, joista noita edellä mainittuja voisi vääntää, mutta sopiihan sitä yrittää. Vai sittenkin pieniä vetoketjullisia pussukoita? Tai jotain ihan muuta. Vai neuloisinko villasukkaa, jonka vihdoinkin olen saanut alulle? Vai kenties huudattaisin musiikkia ja loikoilisin basson jytinässä sohvalla...? Liian monta hyvää vaihtoehtoa, valitse nyt niistä sitten se paras!?

-S-