Ohi on nyt vappukin, siinä se meni, onneksi. Perjantaina oltiin kylässä, kotiuduttiin jo ihan ajoissakin. Ruoka oli hyvää, ja juomaa riittävästi. Siinäpä se. Eilinen meni möllöillessä, reilun tunnin mittaisella sauvalenkillä käytiin ukkosen kanssa, ja äitylillä syömässä neekerimunkkeja. Kiitos, hyvältä maistuivat!

Yöllä heräsin ensin esikoisen itkuun, oli ilmeisesti nähnyt jotain pahaa unta. Illalla katsottiin Skavabölen pojat, ja mietinkin, mahtoiko olla liian rankka elokuva, kun on tässä ollut nuoren miehen kanssa vähän yhtä jos toistakin viime aikoina. Kovin hiljaiselta nuorimies vaikutti elokuvan aikana ja jälkeenkin, mahtoikohan joku juttu kolahtaa?

Muutaman tunnin välissä nukuin, kun heräsin kummalliseen ääneen, ja tajusin, että nuorimmainen oksentaa oikein kunnolla. Sitä onkin sitten riittänyt tänne asti. Mikään ei ole pysynyt sisällä, vaan juomakin on potkaissut pihalle saman tien. Nyt on onneksi nukkunut viimeisen tunnin, toivottavasti alkaa helpottaa. Ja toivottavasti ei tartu muihin...

Kun yö oli rikkonainen, ja heräsin suht' aikaisin vahtimaan ja seuraapitämään nuorimmaiselle, onkin itsellä sellainen nuutunut ja uninen olotila ollut koko päivän. Sohvalla torkuttelin välillä, ja kirjaa olen lueskellut, mutta nyt tekisi mieleni vähän virkistäytyä ja saada jotain aikaiseksi. Vaatteet nyt ainakin pitäisi pukea päälle, se muuttaisi olotilaa jo kummasti. Ja sitten pitäisi valita, menisikö ompelemaan jotain, kun sen saumurinkin pitäisi olla nyt kunnossa, leipoisiko kenties, vai tekisi jotain muuta, ruokaa ainakin pitäisi loihtia? Ulkoilu piristäisi, mutta pääseekö niin pitkälle? Täytyy taas myöntää, että olen aika saamaton, nii-in. Mutta sehän ei ole mitään uutta.. Uutta olisi, jos saisin jatkuvalla syötöllä jotain aikaiseksi.

Sunnuntain jatkoja!

 -S-