Muistattekos jostain männävuosilta sellaista kesäohjelmaa kuin Kesäkerttu? Aivan iiihanaa ohjelma! Kerttuna hääri Eppu Nuotio, joka on jostain syystä yksi lempparijulkimoistani kotimaassa, mutta hänen kirjallisuuteensa en kuitenkaan ole koskaan perehtynyt. Kerttua olen aina silloin tällöin muistellut, ja jutuissanikin näin kesäaikana hän on välillä vilahdellut, mutta tänään sain isännältä "kunniamaininnan": hän risti minut kesäkertuksi tämän vaatetuksen vuoksi...

1245780007_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva on tosin vähän epäselvä, ja heilahtanut, (samoin kuin kuvaajakin, hih hii..) mutta ettepähän näe niin tarkasti, mitä kaikkea rojua lojuu eteisen nurkissa ja muuallakin.

Tänään olen nauttinut auringosta, ja ollut tunnollinen auringonottaja: rasvannut kunnon suojakertoimisella rasvalla koko kropan, joten tuntuukin siltä, ettei tuo aurinko ole päässyt juuri yhtään ihoani ruskistamaan. Niin vaan väitetään, että aurinkorasvat eivät estä ruskettumista, mutta minä olen vakaasti toista mieltä. En tietenkään halua itseäni polttaa, siksi nuo rasvaukset, mutta olisihan se mukava näyttää kesällä muulta kuin kalkkilaivan kapteenilta, ja aikas monta vuotta olen kantanut takaraivossani ajatusta, että ruskea läski on paljon kauniimpaa kuin valkoinen. Ruskettuneenahan sitä ei melkeinpä edes ole... Viaton

Pirulautsi...!!! Jälleen onnistuin kiehauttamaan riisipuuron hellalle... Alkoi tehdä mieli oikein oikein hyvää riisipuuroa, joten laitoin sen porisemaan, ja näinhän siinä aina käy: jos en vieressä vahdi koko aikaa, vaan alan puuhailla jotain siinä sivussa, puurot kiehuvat iloisesti sihisten levylle. Ja taas on isännällä ropsutettavaa hellalla, kun minä sotken Jalka suussa!

Tänään tein myös sellaista, jota en muista tehneeni...hmm.. koska viimeksi, jos koskaan, eli kiskoin kukkapenkeistä vapaaehtoisesti rikkaruohoja. Tuon terassin vierustalla olevan penkin sain siistittyä, samoin talon seinustalla olevan. Vielä jäi kivipenkki osittain raivaamatta, tosin siitä saisi raivata vähän muutakin kuin rikkaruohoja... Sitten lojuin rannalla vahtimassa yhden oman, ja kahden naapurin tenavan vesilotrailuja reilun parisen tuntia, jonka jälkeen olinkin ihan poikki. Kyllä on rannalla makaaminen raskasta Silmänisku.

Nyt täytyy mennä palauttelemaan tuota kattilapahalaista ruotuun, kun tykkää ihan kiusakseni heitellä maitopuurot yli äyräittensä. Jos ei tarvitse tenavia komentaa, täytyy sitten kattilaa. Epätoivoista, jos edes kattila ei tottele... 

-S-