Ei pihinää ja puhinaa, pelkästään pihinää. Arvaatteko, ääneni pihisee. Saa nähdä, katoaako jossain vaiheessa kokonaan, eipä kai. Toivottavasti. Huomenna vielä täytyy pystyä töissä olemaan "pää-äänenkäyttäjänä", joten ihan kokonaan ei passaa sitä hukata. Ehkä töiden jälkeen voikin olla hiljempaa, ravintolaherkkuja voi työkavereiden kanssa syödä ilman ääntäkin, samoin nauttia viiniä. Ja jos vielä huomenna pihisee, onkin hyvä syy lääkitä kipeää ja kituvaa kurkkuaan vaikkapa kuumalla minttukaakaolla herkkuruuan päälle. Eikö?

Ja sitten lauantaina voi käydä kaupungilla tekemässä hys-hys -hankintoja ihan issekseen hiljaisuudessa, kassaneidille tai -herralle voi nyökätä kiitokseksi ja pihistä vain, jos on vallan pakko. Esimerkiksi kysyessä neuvoa tai opastusta. Ja sitten illalla, kun on pikkujouluissa tarjolla jouluruokaa, voi jälleen vaipua hiljaiseen nautintoon ja kuunnella vaan muiden höpötyksiä ja maiskutuksia, eikä mahdollisesti tapahtuvaan tanssimiseenkaan ääntä tarvitse. Parempi ehkä onkin olla ihan vaan hiljaa ja keskittyä askeliin. Jos tanssilattialle asti pääsemme.

Hyvä suunnitelma - toteutusta vaille valmis!

-S-