Kolmentoista tunnin yöunien jälkeen oli mukava herätä aurinkoiseen päivään.
Mukava herätä siksikin, että yöunet koostuivat pääasiassa painajaisista.
Niitä olen viime aikoina nähnyt oikein urakalla,
jos nyt en ihan joka yö, niin ainakin joka toinen.
Viimeöinen oli siitäkin syystä inhottavista inhottavin, ettei riittänyt,
että herättelin itseni siitä, vaan piti herätellä muutamaan kertaan ja
lopulta jopa nousta sängystä ylös, jotta uni päästäisi otteestaan.

Ilmeisesti alitajunta työstää jotakin,
vaikka en sitä pysty ymmärtämään.
Näen unia tosi paljon nykyään,
ja niissä esiintyy ihmisiä menneisyydestäni:
vanhoja koulukavereita,
joiden kanssa en edes kouluaikana ollut kummemmin tekemisissä,
sekä sekoitus erilaisia ihmisiä, joita olen joskus kohdannut,
mutta jotka eivät koskaan ole merkinneet minulle sen ihmeempää.
Oma lukunsa sitten ovat jo poisnukkuneet läheiseni, jotka vierailevat unissani
nykyään tavallista useammin. 

Joku voisi varmaankin tulkita noista unistani yhtä ja toista,
minä tulkitsen ne niin,
että jossain aivojeni sopukoissa tapahtuu jotain,
mikä pyrkii auttamaan näiden umpisolmujen avaamisessa,
johtukoon se sitten kemiallisista yhdisteistä,
tai aivokoomani vähitellen tapahtuvasta
toipumisesta,
tai näiden yhteisvaikutuksesta.
Mene ja tiedä.






-S-