Minä se olin. Tunnustan. Minä kävin TAAS ostamassa korttiaskarteluaineita. Tällä kertaa tein tuttavuutta minulle uuden askartelukaupan, Papruksen, kanssa. Ja tällä kertaa sain houkuteltua äidinkin siihen mukaan. Siis varta vasten kysyin häntä lähtemään mukaan henkiseksi tueksi ja turvaksi, ja kartturiksi tieten, mutta ihan omasta aloitteestaan hän ne omat korttijuttunsa osti. Ihan totta! Minä vain vähän kannustin, eikä kai se voi olla paha juttu, eihän? Minua EI saisi päästää lähellekään tuollaisia kauppoja, niissä katoaa tuhottomasti aikaa, ja kuten ennenkin todettua, rahaa. Nyt selvisin melkoisen vähällä edelliskertaan verrattuna... Ja oikeastaan minähän olen ihan syytön tuohon, äitihän se minut sinne houkutteli, kun kertoi siitä paikasta. Tokihan minun piti ottaa henkilökohtaisesti selvää, pitikö puheet paikkaansa... Mutta kun siellä on kaikkea NIIN ihanaa, ei voi olla ostamatta. Taas löysin uusia leimasimia, ja papereita, korttipohjiakin. Ihana kauppa, ehkä vielä joskus käyn siellä ihan vain pikkuisen kurkistamassa... Ja anteeksi äiti, että vedin sinutkin siihen korttiaskartelutouhuun mukaan, mutta uskon ihan todella, että osaat niitä vääntää.. Pusu

Tänään on taas rantasaunapäivä. Osa miesväestä kotiutuu reilun puolen tunnin päästä, ja sitten pitäisi mennä. Kovin myöhään ei voi olla, kun huomenna on taas koulua, ja töitä. Mieskin lähtee työreissuun, ja vielä syntymäpäivänään.

Poikien ensimmäinen koulupäivä oli sujunut kuulemma hyvin. Esikoisen opettajatar oli yhtä ihana kuin ennenkin (esipuberteettinen nuorimies suunnilleen palvoo maata opettajansa jalkojen alla, mutta mikäs siinä, jos ope saa innostettua opiskelemaan, kuten on käynyt) ja nuorimmaisen uusi ope on kuulemma ihan kiva. No, ota siitä selvää, mutta toivottavasti opettaja saa vauhtiluokan kuriin.

Nyt kipin kapin pakkaamaan uimakampsuja, ettei jäädä kyydistä!

-S-