Aamuun heräsin ihan umpisen unesta, näin jotain kummaa unta opiskelijaelämästä... Inhoan herätä kellon soittoon, ja yleensä heräänkin jo hetkeä ennen. Tänä aamuna olin kyllä hereillä jo reilua tuntia ennen, mutta torkuttelin sen tunnin, ja ehdin näköjään nähdä noita kummia uniakin. Muuten aamu kulki ihan normaalisti, ja päiväkin pitkälle, mitä nyt jännitin tämänpäiväistä ajotuntia.

Mutta ihan turhaan! Hyvin sekin meni: pujottelu alkaa vähitellen luonnistua, mutta vielä riittää reenattavaa, että se varmasti menee käsittelyssä läpi. Ne nopeat jutut, väistö, portit, jarrutukset jne. menevät jo hyvin, mutta tuo painonsiirtoa vaativa pujottelu on vähän haastava. Nyt olen kyllä optimistisempi sen oppimisen suhteen, kuin koskaan aiemmin. Uskon, että sen osaan, kun se aika tulee.

Ja kun en osallistunut siihen sukkasatoon, olen saanut jotain aikaiseksikin. Tänään virkkasin Huopaset-langasta tossukat, vielä ne pitää huovuttaa pesukoneessa valmiiksi. Ja ehkä voisin virkata niihin ne kukatkin, tai keksiä jotain muuta kivaa pientä. Katsotaan. Kuvaa laitan, kun saavat lopullisen muotonsa. Nytkin tekisi mieleni kaivaa jotain lankaa ja koukkua/puikkoja, ja aloitella uutta viritystä. Kirahvi-raitasukat ovat kohta valmiit, nyt pitäisi oikeasti miettiä, mitä seuraavaksi haluan tehdä. Jokohan se luova kausi taas olisi korkattu?

-S-