Vaikka vuosi on uusi, jutut ovat samat vanhat. Yhtä kankeaa on saada itseään liikkeelle, tekemään mitään, mitä ei ole pakko. Edelleen uni maistuu, ja oleileminen. Siinä on kaksi juttua, joista en tunnu saavani kylliksi. Viime vuosi toi tullessaan niin suuria kantamuksia, että niiden painoa rahdataan mukana vielä varmasti ensi vuosikin. Mutta toivottavasti ei enää seuravaa, vaan asioihin saataisiin tolkku, ja oikeus toteutuisi. Huonolta näyttää. Positiivista on kuitenkin se, että tietää, mistä töitä jatkaa viikon päästä. Ja se, että vuodet ovat kouluttaneet toimimaan jatkuvan paineen alla. Joskus jopa nauttimaan siitä. Mutta tuota viimeistä ei uskalla ääneen sanoa, tiedättehän...

Vähitellen toivoisin löytäväni jostain taas oman itseni, sen joka jaksaa ja haluaa tehdä muutakin kuin vain olla ja lukea. Sen, joka haluaa järjestää ja touhuta, näprätä ja kirjoittaa, leipoa, huushollata, jutella ja keskustella, pohtia syntyjä syviä, hullutella, nauttia.                             Haluaisin muuttaa: isompaan, valoisampaan ja avarampaan kotiin, karsia kaiken turhan ja koristaa kotini ihanilla asioilla, nauttia siitä ja kutsua ihmisiä kylään, kuin joskus ennen. Niin - haluaisin...

 

-S-