Mies sai ajettua koneelle uuden (?) ison kameran kuvansiirron, ja minäkin vähän innostuin kokeilemaan kuvien siirtoa pikkukansioista yhteen isompaan. Katsotaan, saanko vielä tännekin jotain...

No, kylläpäs tämä tuntuu käyvän nyt hitaalla, ei meinaa siirtyä mikään mihinkään..

  

Vaan kappas, nythän se kurre keikahti talipallokeinuun, ihan kuten pitikin. Tämmöinen vieras meillä on näyttäytynyt muutamaan otteeseen ennen joulua. Yhden kerran on vieras syönyt jo talipallot loppuun, mutta tuo uusi satsi onkin saanut olla rauhassa jonkin aikaa. Ei ole koko kaveria näkynyt vähään aikaan, missä lie paukkupakkasia paossa.

Kun kotiuduimme joulun vietosta Äityliltä, meni kurkkaamaan marsuamme, ja huomasin, että sen toinen etujalka oli pohjasta ihan punainen ja turvoksissa, ja siinä oli ruskea möykky, kuin rupi. Soitin eläinlääkäriin, mutta hän sanoi, ettei ole huolta, jos eläin syö ja liikkuu, voin rauhassa odotella maanantaihin, jolloin paikallinen kollega on jo lähellä. Eilen otus liikkuikin ja touhusi, söi reippaasti, mutta tänään onkin ollut vaisumpi. Huomenna käyn aamusta poistattamassa polvesta tikit, ja sitten tilaan otukselle lääkäriajan. En voi sitä pidempään pitää ilman hoitoa, katsotaan sitten, mitä mieltä lääkäri on asiasta. Toivottavasti löytyy hoitokeino, mutta koskaanhan ei tiedä...

Tässä marsuherra R vielä elämänsä kunnossa.

Joulusta...

Joulu siis meni mukavasti, kun aattopäivän kiukutteluista päästiin. Pojat ilmeisestikin jännittivät kaikesta huolimatta lahjoja, ja jumppeilivat koko aattoaamupäivän, ja yrittivät vielä vähän Äitylilläkin. "Melkein miesten retki" hautausmaalle teki kuitenkin tehvävänsä, ja takaisin tuli hyväntuulisia nuoria miehiä. Avannolle lähti reilu puolet porukasta, me muut jäimme kokkailemaan. Ihanien jouluruokien jälkeen Äityli ja nuorimmaisemme lähtivät "heiluttelemaan joulupukeille", ja samalla koiralenkille, me muut tonttuilimme pöydän tyhjäksi ja lahjat kuusen alle. Yksi pukki olikin näkynyt, mutta eipä kurvannut siihen joulutaloon. Onneksi sentään tontut olivat kantaneet kaikki meille osoitetut lahjat oikeaan osoitteeseen. Lahjoja olikin itse asiassa valtavasti, ilmeisesti olimme kaikki olleet kovin kilttejä, kaikesta huolimatta... Tänä vuonna erityistä oli myös se, että joulunviettomme Äitylillä venyi tavallisesta yhdestä yöstä kahteen, ja kotiuduimmekin vasta eilen.  Jouluaatto kun on aina häsläämistä aikatauluineen kaikkineen, niin joulupäivänä olikin sitten mukavaa istuskella ja vain olla porukalla. Kaikki tuntuivat nauttivan pidennetystä yhdessäolosta. Kiitos siis osallistuneille, voidaan ottaa uusiksikin! 

Ja toden totta, olenkin jo moneen kertaan todennut, että tontut ovat kyllä kuunnelleet pitkin vuotta tarkoilla korvillaan, sillä niin paljon ihania lahjoja sain minäkin: digitaalivaaka, jolla saan punnittua neulomani tumput ja sukat, ihana villainen liukuvärjättu itse neulottu huivi, kauniit korvakorut, joita olin toivonut jo pitkään, Hello Kitty -pyyhe, punainen sydän -pala Nomination-rannekoruuni, hauska jouluinen pehmokoira, pörröiset, pehmeät sukat, joiden sisältä löysin Kismetin, suklaakonvehteja ja marmeladia, jouluisen Muumi-mukin ja Pentikin jouluteetä, sekä punaisen Paul Frankin Apina-t-paidan, jollaista olen jo monta vuotta hiniöinyt... olikohan siinä kaikki? En edes muista, mitä kaikkea olen saanut. Ai niin, hauska oli myös mieheni kanssa saamamme lahjakortti, joka oli täysi-ikäiseltä pikkuveljeltäni, ja jossa luvattiin yksi maksuton ilta (ja mahdollisesti myös yö) lapsenvahtipalvelua kaikille osapuolille sopivana ajankohtana. Hih hii... Mihinkäs sitä lähtisi ja koska?

Itse annoin myös jonkin verran lahjoja tänä vuonna, kuten yleensäkin, mutta näistä olen erityisen ylpeä:

Neuloin Äitylille pitkävartiset villasukat raidallisesta ja ruskeasta 7 Veljestä-langasta. Näihin meni tovi jos toinenkin, välillä katosi ajatuskin, enkä vieläkään tiedä, miten sain noin samanoloiset sukat, vaikka yhdistelin kaikenkaikkiaan kolmea eri ohjetta Novita Syksy 2009 -lehdestä (mallit 13, 12 & 11), sekä lisäksi muokkailin näitä kaikkia omien ajatusteni mukaan. Mutta sellaiset ne ovat, ja ilmeisen tyytyväiseltä vaikutti myös saaja.

Eilen surffaillessani blogeissa huomasin myös oman jouluni jatkuvat vielä: olin voittanut Nivalan tilan arvonnassa vyyhdin karstalankaa! Hauskaa, kivaa, mukavaa! Varsinainen joulu ollut minulla tänä vuonna!

-S-