Toissapäivänä kirjoitin tänne sitä ja tätä, ihmettelin, kun ei ketään näy, eikä kuulu. Laskuri raksuttaa mitä lie, numerot vaihtuvat, mutta ketään ei näy. Kuvatuksiakin siirtelin, ja sitten puuuh vain, kaikki kävisi jälleen kerran bittiavaruuteen... hmm... No, sen jälkeen tänne onkin taas ilmestynyt parikin kommenttia, kiitos niistä.

Niin... Ihastelen aina blogeja, joissa on ihania kuvia, ja ylensä ihan positiivista juttua ja tarinointia. Ihmiset jaksavat/viitsivät/ osaavat/ tehdä kaikkia ihania käsitöitä, leivonnaisia ja muuta kadehdittavaa. Kadehdittavaa oikeastaan siksi, että joku saa jotain aikaiseksi, ja jaksaa siitä muillekin kertoa. Ja että ne muut jaksavat niistä lukea ja kommentoida, osallistua. Olisi melkoisen mukavaa olla yhtä reipas ja aikaansaava kuin esim. Villakettu -blogin pitäjä, ja monta muutakin tietysti. Mutta mitä sitä jaksaa jatkuvasti mitään postata, jos ei saa aikaiseksi. Ja kuka jaksaa lukea pelkkää turinaa päiväni kulusta päivästä toiseen. Sähköpostit ovat sitten asia erikseen.

Että sellaisia mietteitä, tänäänkin.

 

-S-