Eilen sain tehtyä parikin sellaista asiaa, jotka ovat roikkuneet jo pitkään. Yllätin itseni ja varmasti muutaman muunkin..

1) väsytin saumuria puolitoista tuntia:langoitin sen alusta asti, vaihtelin lankoja muutamaan kertaan selvittääkseni, mikä lanka tekee mihinkin kohtaan tikkiä, ja sitten vielä  säädin kireydet kohdalleen. Tässä säätökohdassa meinasi tulla ongelmia, sillä vaikka saumurista sellaisia namiskoita löytyykin, niin minusta ei kireydensäädintä löydy, vaikka kuinka yritän etsiä...

2) tepastelin pihalle tarkoituksenani raivata kukkapenkistä vanhat heinät ja roippeet pois, ja innostuinkin repimään kuivuneet humalat alas säleiköstä, sekä haravoimaan ja kärräämään lehtiä ym. monta kärryllistä.

Niin se vaan on kummallista! Tänään sitten sujuvasti lintsasinkin niistä hommista, kun kävin kannattamassa poikien koulun vanhempainyhdistystä syömällä pihatapahtumassa makkaraa ja lettuja, ja hoitamassa sosiaalisia suhteita melkein naapurissa. Vaan mies oli reipas tänäänkin: kaatoi yhden pajun ja pensasaidan tien puolelta, toivottavasti kasvaa pian uutta versoa peittämään tätä alastomuutta.

Nyt köllölleen!

-S-