Tänään on ensimmäinen työpäivä (-ilta) parin viikon sairasloman jälkeen. Se herättää monia ajatuksia, varsinkin kun en tunne, että tuo selkä olisi ihan kunnossa vielä kuitenkaan, vaan jäykkä ja vetreyttämistä vailla. Mutta eiköhän sekin homma tule kuntoon töissä. Siellä riittää käännettävää ja väännettävää. Ystävältäni sainkin tänään viestin, jossa hän vannotti minua olemaan telomatta itseäni. Lupasin yrittää...

Muutenkin nuo työkuviot askarruttavat, sopimukseni kun on katkolla vajaan kuukauden päästä, eikä jatkosta ole tietoa. Nämä sairaslomat eivät kyllä puhu jatkosopimuksen puolesta, mutta minkä minä näille voin. Jotenkin vain nyt tuntuu, että olisi aikalisän paikka - monenkin asian suhteen...

Täytyy vissiin raapustaa ajatuksia paperille tarkemmin, josko ne siitä selkiäisivät. Kaikkea kun en voi tänne julkaista.

 

-Sallius-