Vaikka tuo aurinko niin komeasti paisteleekin, on ilmassa vääjäämättä syksyn tuntu. Syksystä kertoo myöskin se, että nuorimmaisemme on innostunut sienestämään. Joka vuosi hänet valtaa hinku metsään silmissään sienimättäiden valtavat mahdollisuudet. Kaikista hassuinta asiassa on se, että nuoriherra itse ei pidä sienistä, mutta haluaa silti niitä kovasti kerätä, ja tunteekin sopivimmat ruokasienet parhaiten meidän perheestämme. Nytkin on mummun hyvässä opissa lähimetsässä. On se ihanaa, kun mummu viitsii lapsen kanssa lähteä! Itsekin menisin mielelläni etsimään metsän aarteita, mutta muutaman viime päivän on polvi, ja tällä hetkellä polvet, kiukutelleet niin ikävästi, että reissu saa nyt jäädä. Jääpussilla on tullut haudottua, ja valitettavasti kipulääkkeitäkin olen joutunut ottamaan. Saa nähdä, koska saan ajan ortopedille. Kohta alkaa ahdistus asian kanssa, kun työt ja muut perusasiat on kuitenkin hoidettava...

Paljoa en ole myöskään saanut aikaiseksi viime päivinä, mutta pari korttia sentään jossain vaiheessa. Lisäksi olen yrittänyt bongailla askartelukirppikseltä uusia ihania leimasimia, sekä muuta askartelutavaraa, jotta saisin vähän kartutettua tätä varastoani.

.....

Jahans, täällä onkin tehty valtavia muutoksia sillä välin, kun olen ollut päivittämättä. Enkä nyt ymmärrä näistä yhtään mitään.. Kuvaa en saakaan näkyviin lainkaan... KÄÄK! Nyt ärsyttää! Täytyykin ilmeisesti tutustua tähän taas uudestaan, ja selvittää, kuinka nuo kuvat saa näkymään. Voihan vehnä!

No, ei auta muu kuin ihmetellä. Tämä siis tällä erää, katsotaan, koska saan jatkettua..

Mukavaa loppuviikonloppua!

-S-