Vihdoinkin sain laitettua puikoille jo jonkin aikaa suunnitteilla olleen neuleen, eli uusimmasta Novita-lehdestä Puro-langalla neulotun slipoverin. Aiemmin mietin jo, josko sittenkin neuloisin samasta lehdestä sen pyöröliivin, ja sitä jo vähän kokeilin aloitellakin eilen, mutta kun en kolmen yrityskerran jälkeen saanut sitä mieleiseeni alkuun, purin koko hökötyksen, ja palasin alkuperäiseen suunnitelmaani. Vasta muutaman kerroksen olen saanut neulottua, mutta aika joutuisasti tuntuu etenevän. Lanka kulkee puikoilla kyllä mielestäni vähän nihkeästi, ja puikot painavat ihan kamalasti, mutta eiköhän siitä jotain joskus valmistu. Toivottavasti..

Poikettiin pikaisesti viemässä ystävälle nimipäivämuistaminen, ja omasta pihasta poimittu krassikimppu, sekä itsetehty kortti. Nyt tuli viesti, että nimipäiväsankaritar kiittää muistamisesta... Mahtoiko hän pitää lahjastaan, ei selvinnyt viestistä, mutta ehkä se selviää joskus myöhemmin. Antakoon sen sitten jollekin muulle, jos ei itse käytä. Ja kyseessähän on Marimekon turkoosi-ruskeasta unikkokuvioisesta huivipalasta ommeltu huivi.. Ihanat värit minun mielestäni, ja sopivat alkavaan syksyyn. Itselleni on vielä tekemättä huivi samaisesta kankaasta, senhän löysin pohjoisenreissumme alkutaipaleelta Keskisiltä, Tuurista.

Pojat ovat tänään siivonneet huoneensa huomenna alkavaa koulua varten. Tarkoituksena olisi opetella tekemään läksyt omassa huoneessa, eikä keittiön pöydän ääressä, kuten tähän asti. Tuntuu olevan niin kovin vaikeaa majoittua sinne omaan rauhalliseen huoneeseen, vaan aina täytyy hommat tehdä keittiössä, ja sinnehän ne kaikki kirjat, vihot, ja muut tarvikkeet sitten jäävät meidän vanhempien ahdistukseksi. Nyt on molemmilla tilaa koulupöydillä, jos vain sinne asti pääsevät.

Huomenna tosiaan alkaa koulut. Sitä olen minä ainakin odottanut jo siitä asti, kun itse menin loman jälkeen töihin. Nyt täytyy vaan saada taas unirytmit kohdilleen, että jätkissä on virtaa vääntää ja pakertaa. Nuorimmaisella alkaa englanti, ja vanhempi aloittaa viimeisen vuoden ala-asteella. Haasteita siis riittää... Esikoinen haluaa myös muutoksia kotiintuloaikaan, joten siitä riittää varmasti vielä myös keskusteltavaa. Ehkä olen inhottava ja vanhanaikainen äiti, mutten ymmärrä vanhempia, jotka antavat jälkikasvunsa olla pihalla yhdeksään tai jopa kymmeneen asti arkipäivinä, viikonloppuina myöhempäänkin. Toivotusta kahdeksastakin täytyy meillä keskustella tarkasti ja antaa näyttöä, ettei ilta veny liian myöhään. Eli jos hommat toimii iltasella reippaasti, ja nukkumaan pääsee suht' hyvissä ajoin, voipi olla, että kahdeksaan asti myönnetään lupa ulkoilla. Siis voipi olla. 

Nyt taidan mennä iltapalalle minäkin, kunhan vaan tuo jälkikasvu pääsisi ensin omiin sänkyihinsä, jotta saisin rauhan. Vähän tuntuu jännitystä olevan ilmassa molemmilla, sen verran levotonta näyttää elämä olevan.

Nyt hyvää yötä, ja onnea kaikille koulutietään kulkeville tai siihen valmistuville!

-S-