Aikaisemmin esittelinkin jo "Kaverin", joka majailee edelleen meillä. Vähän hän on välillä pystyyn noussut tuolta silityslaudalta, ja jaksoipa uuden pikkusiskonsa kanssa könytä jopa terassille asti...

Totta tosiaan, pikkusisko on saanut isoveljeensä vähän vauhtia, vaikka eipä tuo veikkapoika kovin innokkaalta ole vaikuttanut siltikään. Edelleen hiljaista on, mahtavatko kommunikoida keskenään ajatustasolla...?

Ja sitten vähän vielä kuvaa söpösestä pikkusiukusta:

Neiti Kesäheinä tuntuu pitävän kukista, on vallan kukikasta kuosia itsekin, katsokaa vaikka! Ja mitkä saparot!

Näitä katsoessa ei pysty olemaan pahalla tuulella, väkisinkin alkaa hymyilyttää. Kuopuksemme toivoo itselleenkin jonkinsorttista tällaista, Neiti Kesäheinä olisi kelvannut herralle vallan mainiosti, vaikka tyttönen onkin. Tai ehkä juuri siksi. Ehkäpä jonain päivänä hänkin saa omansa, kuka tietää. Ja mistä sitä tietää tästä uusimmasta tulokkaastakaan, mistä kotinsa löytää. Vielä ei ole varmaa sijoituspaikkaa, vähän vasta ajatustasolla sekin.

Tämä tällä erää, mukavaa päivää!

-S-