Jokohan tänään olisi sellainen päivä, että jaksaisi nauttia muidenkin seurasta, eikä vaan omastaan?

Minulla on aina silloin tällöin päiviä, että haluan olla vain omissa ajatuksissani, ilman muiden seuraa. Tällaisina päivinä yleensä pyörittelen asioita pienessä päässäni ja yritän saada asioihin tolkkua. En ole silloin kyllästynyt kenenkään seuraan tai juttuihin, en mökötä enkä kiukuttele muutenkaan, yksinkertaisesti yritän selvittää asioita ja saada ne ymmärretyiksi. Erityispainotus sanalla yritän.

Joku voi ottaa hiljaisuuteni henkilökohtaisesti, vaikkei se sellaiseksi ole tarkoitettu. En vaan syystä tai toisesta jaksa tai halua puhua, vaan miettiä - selittää, purkaa, avata, järjestellä - prosessoida. Yleensä näitä päiviä on yksi, joskus kaksi, riippuen tapahtuneista asioista.

Yleensä nuo päivät tuottavat tulosta, onneksi. Niin kävi tälläkin kertaa. Alkuviikonlopusta tapahtuneet asiat on järjestelty ja lokeroitu, käsitelty. Olen saanut mapitettua ne omaan lokeroonsa, lappu päälle ja paikalleen. Toivon, ettei niitä enää tarvitse kaivaa käsiteltäviksi. Asioiden prosessoiminen ja analysointi on raskasta, väsyttävää. Nyt haluan keskittyä mukaviin asioihin.

 

-S-