Kohta lähdemme esikoisen kanssa mekin samaan suuntaan, mihin osa porukasta katosi jo viikon puolivälissä. Kiva kun saatiin suunniteltua reittikin niin, että olemme suht' mukavaan aikaan perillä, ei mene ihan yöhön. Ja tuleepahan nähtyä uusi rautatieasemakin, siellä en muista koskaan olleeni =0)

Huomisen päivän ja sunnutaita osan saamme nauttia maaseudun rauhasta ja eläintouhuista, hyvästä seurasta ja varmaan taas ruuasta ja juomasta. Ihanaa! Ihanaa on myös päästä junailemaan, se ei ole ollenkaan hullumpi tapa matkustaa, kunhan ei vaan taas joku epätoivoinen eksy radalle, kuten eräällä Helsinginreissullani... 

Ja sitä haaveilua.. Pitkään en jaksanutkaan mistään innostua tai haaveilla, arkea mentiin melko samalla tasapaksulla rutiinilla, eikä mikään oikein jaksanut kiinnostaa, mutta nyt - nyt se on taas alkanut. Voi ei. Ja ei, minä en haaveile uudesta autosta, enkä keväisistä vaatteistakaan - vielä... Oi voi...

 

 

-S-