Tämä aamu on aloitettu reippaasti neulomalla appiukolle tarkoitetut joululahjasukat valmiiksi, ja päättelemällä parit lastensukat, nekin luultavasti pukinkonttiin menossa!

Uusia ideoita ja ajatuksia on änkeämässä väkisinkin puikoille, luultavasti jälleen tuon rakastetun villasukan muodossa... Taidan olla parantumaton villasukkaihminen!

Oikeastaan tuo otsikon lauseen kirvoitti eilinen raparperiliköörin maisteleminen: maistoin viikko sitten kyseistä itsetehtyä likööriä, ja mietin, mahtaako siitä koskaan makustua kunnollista. Viikkokin teki näköjään ihmeitä, ja hyvää siitä tuli. "Virallisesti" tuo kolmen kuukauden maustumisaika päättyy vasta ensi viikolla, mutta jälleen kerran tuli todistettua, että odottaminen palkitaan. Tänään täytyy pullottaa myös nuo mansikka-/mustikkaliköörit, ne ovat maisteltavissa sitten marraskuun lopulla. Tuo pullottaminen täytyy kyllä jättää iltaan, ja hoidella aamupäivästä muut hommat pois alta, pullottamisessa kun täytyy maistaa sokerin määrä sopivaksi, eli samalla tulee väkisinkin vähän nautiskeltua naista väkevämpää...

Tämän kasvimaani satoa -kuvan myötä oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

-S-