Meidän olohuoneessa on kaaos. Ollut jo muutaman päivän. Ja kaikkihan alkoi siitä, että jokaisen vaatekaapit pursuavat tavaraa: liian pientä, muuten epäsopivaa, väärän väristä, kesää ja talvea sekaisin jne. Joten aina kun pestiin pyykkiä, puhtaat kasattiin vain pyykkikoreihin odottamaan käyttöä. Niistä kun sitten etsi omiaan, vaatteet valahtelivat pitkin poikin miten sattui. Asiaan kyllästyneenä varasin vihdoin ja viimein pöydän kirpputorilta, ja siitä se kaaos vasta alkoikin. Tottahan vintistä piti raahata kaikki minun vaatepussukkani läpikäyntiä varten alas, lajitella kesävaatteet, käytössä olevat ja tulevat, kirppikselle menevät ja lahjoitettavat erikseen ja pestä tarvittaessa....

Voi pyhät pussukat! Kyllä meikälikalla vaatteita on, mutta ei koskaan mitään päälle pantavaa. Vaatekaappiin pitäisi tunkea jonkin verran vaatteita takaisin, mutta kieltäydyn tekemästä sitä ennenkuin saan vaatekaapin johonkin muualle kuin esikoisen huoneeseen. Jaa miksi. No siksi, että nuorella miehellä tuppaa olemaan kaikki omat vaatteet lattialla, samoin suurin osa taloutemme kylpypyyhkeistä ja kaikenlaista muutakin tavaraa tyhjistä maitotölkeistä - no vaikka ja mihin, esim. rullalautaan... En siis yleensä edes pääse vaatekaapilleni ilman temppuradan läpikäymistä, eikä koskaan tiedä, minkä päälle astuu. Kaiken lisäksi kaikki vaatteeni haisevat ummehtuneelle, sillä huoneen siivoaminen, tai edes tuulettaminen kun ei tietenkään kuulu testosteronihuuruisen nuoren aikuisen tapoihin.

Mies tuumasi, että viikonloppuna täytyy järjestellä nuo kaappiasiat kuntoon, hän kun ei jaksa enää noita vaateröykkiöitä ja jätesäkkejä olohuoneessamme. Ihme juttu...

-Sallius-