... kun on perheessä murrosikäinen nuori. Esikoinen onnistui jälleen jäämään kiinni ulkoilemisesta collarihousuilla (alla pikkukalsarit) ja Superstareilla (jalassa litimärät ohuet tekniset sukat minun kaapistani) , mutta sentään toppatakki oli eksynyt päälle, samoin pipo ja rukkasetkin kai. Ja kaupan päälle yrittipä vielä epätoivoisesti kaunistella totuutta vaatetuksestaan, ettei jäisi kiinni. Hyvä ihme sentään. Saahan sitä huomiota tuollakin tavalla, mutta kun sitä saisi mukavammallakin, ja saakin. Viime aikoina on kotihommatkin tehty niin ja näin silloin, kun ne edes on tehty. Ja niitä tekemättömiäkin kertoja riittää. Viimeksi eilen pidettiin pelisääntökeskustelua kotitöistä, ja tänään palaveerattiin sitten pukeutumisesta. No, olkoon nyt alkuun pari päivää koulun jälkeen kotosalla miettimässä tekosiaan, katsotaan sitten, vieläkö taytyy jatkaa. Lupasin kyllä tarvittaessa pitää hänelle tukiopetusta liittyen tuohon pukeutumiseen, mutta toistaiseksi ei ollut halukas siihen. Ihme ja kumma...  

Hyvää alkanutta viikkoa!

-S-