Jotenkin tuon aviomiehen tympeä kommentti "Ai sä et ole vielä päässyt siitä (keittiön pöydän äärestä) mihinkään" on hyvinkin omiaan pilaamaan ilon ja innon tehdä mitään. Mistäpä hitosta se tietää, mitä ja missä olen tehnyt sillä välillä kun hän itse on ollut pihalla. Ainakin etsin ideoita ja tietoa netistä, ja tankkasin itseäni päivän touhuihin... Vaikka tein mä muutakin.

Ja hetken päästä lisäksi vähän normaalimmin "Aiotko mennä tänään lenkille vai salille, vai mitä urheilet?" Paskaakaan kuulu hänelle, mitä urheilen, vai urheilenko ollenkaan. En ainakaan lähde hänen kanssaan salille, ehkäpä ihan kiusaksi lojun vaan kotona, tai sitten menen ja juoksen itseni ja polviraukkani läkähdyksiin.

Hö! Mua niin ärsyttää. Toisen tuittuilu saa munkin hyvän mielen katoamaan. Siksipä vastasin tosi diplomaattisesti "Urheilen mitä urheilen, jos urheilen" ja painelin yläkertaan omaan sekaiseen puuhanurkkaukseeni, kaivoin viime keväänä aloittamani kesälaukuntekeleen ja jatkoin sen kokoamista. Olen minä jo jonkin verran edistynyt, enkä keskeytä, ennenkuin keksin parempaa puuhaa. 

-Sallius-