Viime viikolla sain hauskan kortin, joka ilahdutti päivääni:

Takana luki: "Vuorotyöläisellä maanantai voi olla mikä päivä vaan". Ja niin se todella voikin. Kiitos Onneli!

Olen hilkun vajaat neljä viikkoa ollut nyt pois töistä, ja vähitellen alan löytää päiviini jonkinlaista rytmiä ja touhua. Päivät ovat olleet nyt huomattavasti parempia, vaikka edelleen mieli aina välillä vaeltelee synkkyyksissä. Olen ollut tekemisissä mukavien ihmisten kanssa, leiponut sämpylöitä, keitellyt toffeeta salmiakilla ja ilman, värkkäillyt ystävien iloksi amerikkalaisia riisimuroneliöitä, tehnyt ruokaa, ja melkein jo aloittanut villasukkaneulomuksen. Eikös senkin voi kuitenkin laskea - voihan sen... Niin ja väritellytkin olen, jonkin verran.

Edelleen odotan siis tietoa pääsystä magneettikuvaukseen ja jatkotoimenpiteistä. Vaikka päivät kuluvat melko nopeaan, on odottavan aika silti pitkä. Ehkä ensi viikolla tapahtuu jo jotain, toivottavasti.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Sallius-