Niin alkaa vaan tuntua, että tämä reissu on nähty. Toisaalta on ollut niin ihanaa ja mukavaa, mutta nuo pojat rassaavat hermojani. Tänään käytiinkin sitten taas kunnollista perhepalaveria n. 1,5 tuntia. Olen NIIN kyllästynyt herrojen tappeluun ja jatkuvaan toisten mollaamiseen, sitä kun tuntuu tapahtuvat ihan koko ajan. Ja täällä reissussa kun ollaan, ovat nuo rangaistusvaihtoehdotkin melkoisen vähäisiä. Aloin jo miettiä, kannattaako tänne enää jäädäkään loppuajaksi, vai olisiko parempi lähteä kotiin kiukuttelemaan. Ymmärrän kyllä, että tämä reissussa oleminen rassaa poikiakin, ei ole niin paljon mieleistä tekemistä kuin kotona, mutta olisi tuon nuorisonkin hyvä joskus rauhoittua hetkeksi ja antaa ajatusten lentää. Ettei koko aikaa tarvitsisi olla menossa tai tulossa, ja mieluummin joku vielä viihdyttämässä. Itse ainakin kaipaan sellaista olemista ja mielen tuulettamista, mutta minähän olenkin tyhmä ja vanhanaikainen, enkä enää ymmärrä nykynuoria ja -lapsia. No, huomenna vähän laitetaan mökkiä kuntoon ja katsotaan sitten, millä mielialalla kukin on. Kyllähän täältä pääsee kotiin aiemminkin, mutta olisi se vaan mukavaa poiketa matkan varrella siellä, missä yökyläpaikka on sovittu. Jospa nuo kakarat vaan osaisivat olla, ettei tarvitsisi hävetä...

Tänään kiivettiin pieni matka Konttaiselle, kun isäntä löysi vaihtoehtoisen reitin, josta pääsimme ihailemaan maisemia. Konttainenhan jäi saavuttamatta sillä ukkosreissulla, ja iso retki olisikin ollut tiedossa, jos sinne olisimme tuosta Rukalta lähteneet. Onneksi löytyi tuo oikoreitti, kävimme koko porukalla katsastamassa Konttaisen kaljut kohdat. Kyllä nuo maisemat vaan ovat niin huimat! Harmi, etten pääse kuvia latailemaan, kotikoneelta sitten jossain vaiheessa...

Eilen kävimme Kuusamon keskustassa hoitamassa isännän sim-korttiasiaa, herran puhelin kun sanoi sopimuksensa irti ukkosmyrskyreissullamme. Pojat kävivät heittelemässä urheilukentällä, ja me isännän kanssa vesitornissa kahvilla ja teellä.

Toissapäivänä ajoimme Posiolle Korouomaan, taivalsimme siellä jylhissä maisemissa itikoiden kiusattavina muutaman tunnin ja sitten takaisin. Hyvin jaksoivat pojatkin kävellä, reissu kun oli ensimmäinen kunnon retki tänä vuonna. Hieno vesiputous ihastutti heti alussa, ja vaihteleva, paikoitellen jopa vaarallinen maasto piti mielenkiinnon yllä. Makkarat paistettiin korkealla kalliolla sijaitsevalla laavulla, ja alareittiä takaisin päin tallustellessamme näimme ison lintuemon hätistelevän poikasiaan pois tieltämme. Ihania pikkuisia ruskeita palleroita viuhtoi viuh ja vauh sinne tänne, emo leyhähteli edes takaisin hädissään. Hyvin pääsivät poikaset emonsa suojiin ja me pääsimme jatkamaan matkaa.

Eläimiä ei noilla tassuttelureissuilla paljoakaan näe, joitain lintuja kyllä. Yhtä lintua seurasin Valtavaaran reissullamme, mutta en ihan ehtinyt sitä saamaan kameran tähtäimeen, kun se jo lehahti tiehensä. Pari rusakkoa olemme nähneet, ja poroja tien sivussa, joskus jopa tiellä, tuttuun tapaan. Noita poroja olemme bongailleet enemmänkin, niitä kun liikuskelee ihan mökin nurkillakin. Eilen aamupalapöydästä noustuani menin ulko-ovelle laittamaan sitä kiinni, kun huomasin tuijottavani suurta poroa melkein silmästä silmään. Etäisyyttä oli välillämme parisen metriä, kun kaveri oli tullut ihastelemaan uutta peltilehmäämme.  Taisimme säikähtää vähän molemmat, sillä kun kävin pojille ilmoittamassa vieraastamme, oli kaveri köpötellyt jo pidemmälle riipimään pensaiden lehtiä. Sen verran lähelle kuitenkin jäi, että pojatkin sen näkivät. Heidän bongauslistallaan on jo pitkälti yli sata poroa tämän reissun aikana, minä en niin montaa ole nähnyt.

Mies lähti jo sänkyyn lueskelemaan, kaipa minunkin olisi viisainta siirtyä sinne, että pääsee huomenna taas ylöskin. Uni on täällä maittanut kovin hyvin, kellon ympäri on tullut vedeltyä muutamana yönä. Huomenna noustaan vähän aiemmin, saadaan siivoukset pois alta, ja sitten voikin lähteä kaupungille ihmettelemään menoa.

Aurinkoista loppuviikkoa!

-S-