Kyllä, taas se on alkanut - meinaan meikäläisen homma nuorimmaisemme hovikuljettajana. Kohta lähdetään taas reeneihin tukka sinisenä, käydään kaupassa välillä, ja sitten aikataulussa haetaan. Plääh! Onneksi edes tuo esikoinen pääsee harrastamaan itsekseen, en jaksaisi sitäkin kuljetella. 

Autolla tulee hurruuttettua joka päivä, onneksi ei välttämättä sentään viikonloppuna, vaikka usein silloinkin. Mieluummin istun kyyditettävänä minäkin, varsinkin ukkosen autossa. Omakin auto pitäisi saada vaihdettua, on itse asiassa pitänyt vaihtaa jo moneen kertaan, mutta kun on kyse minun autostani, ei ole ilmeisesti niin kiireellinen. Ja minä kun en niistä niin ymmärrä, ajan kyllä, jos on hyvä ajettava - huonolla vain kun on ihan pakko.. Pääseehän sitä tuollakin toistaiseksi, vielä ei ole tielle jättänyt ja hyvä auto on ollut, mutta kohta alkaa varmaan pellit putoilla, siihen malliin näyttää ruostetta tulevan. Ja kaiken maailman kolahduksia ja kilinöitä kuuluu milloin mistäkin, eniten kai päästäni kuitenkin.

Eniveikkis - jälleen suuntaan Matuni nokan tutulle reitille kohti jäähallia...

-S-