Kävimme ukkoseni kanssa tänään katsomassa yhtä mielenkiintoista taloa. Kaunishan se oli, muttei meille sopiva. Tai kaipa se olisi sitäkin ollut, mutta olemme vihdoin tulleet siihen tulokseen, että niin kauaksi emme muuta. Poikien kaverit, koulut ja muut ovat täällä, jostain edes vähän lähempää täytyisi uusi koti löytää.

Vanhassahan ei sinänsä ole mitään vikaa, muuta kuin että se alkaa olla liian pieni. Ja pimeä, tunkkainen. Kaipaisin lisää valoa ja avaruutta, ja niitä huoneita. Esikoisella on nyt oma huone, mistä tuntuu olevan onnellinen. Nuorimmainen on toistaiseksi tyytyväinen omaan pieneen soppeensa, joka on nirhitty minun askarteluhuoneestani. Eipä hän siellä aikaansa vietä, enemmänkin isoveljensä huoneessa, mutta enpä ihmettele. En minäkään siellä viihtyisi, jos olisi vain sänky ja hyllykkö, mitä siellä tekee. Ja minä kun en luvannut luopua omastani, ei sillä, että nuorimmainen sitä olisi kokonaan itselleen halunnutkaan.

Taas siis etsitään kotia. Toisaalta, jos meidän ja uusien naapureiden väliin saataisiin se kolmen metrin lankkuaita ja tämän talon paikalle uusi, isompi ja valoisampi, jäisimme tähän oikein mielellämme. Se, ken osaa taikoa sellaisia, ilmoittautukoon minulle pikaisesti, kiitos!

 

-S-