Sain juurikin arvottua voittajan, ja lappukasasta nousi Pauletten nimi. Onnea, onnea!

Palkinto on vielä vaiheessa, mutta yritän saada sen kasaan ensi viikon aikana. Sitä en kuitenkaan varmaksi lupaa, sen verran on touhua arkisin, ja viikonloppuna tulee kummipoika ensimmäistä kertaa yökyläilemään. Saapas nähdä, mitä siitä tulee...

Ukkokulta tuli siihen tulokseen viikolla, että minut täytyy lähettää maailmalle tuulettamaan pääkoppaani, ja niinpä hän melkein pakotti minut lähtemään reissuun. Alkuun emmin kovastikin, kun tuntui, että olen niin väsyksissä, etten jaksa alkaa mitään suunnitella, mutta kun tuo ukkoseni nakutteli hotellivaihtoehtoja koneelle, aloin minäkin vähitellen innostua. Täällä sitä nyt sitten ollaan Porissa, ihan yksin. Koskaan en ole reissussa ollut yksistäni, aina on joku ollut matkassa mukana. Mutta ei tämä niin hankalaa olekaan kuin alkuun kuvittelin. Eipä ainakaan tarvitse välittää ja huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäni, ja se onkin ollut melkoisen vapauttava kokemus.

Päivällä kävin vähän kaupoissa kiertelemässä, ja hotellille tultuani lötköttelin sängyllä katselemassa töllöä. Kävin saunassa, ja joku aika sitten kaupungilla syömässä, kohta menen nukkumaan. Aamupala on yhteentoista asti, joten ehdin nukkua mukavasti ennen sitä, ja vielä vaikka jälkeenkin. Huomista en olekaan vielä suunnitellut aamupalaa pidemmälle, mutta voihan olla, että kotiin täytyy lähteä heti puolenpäivän jälkeen. Jostain kumman syystä tuppaa aina tulemaan sellainen kiire kotiin, vaikka pitäisi vaan nauttia tästä itsekseen olemisesta niin kauan kuin se on mahdollista.  Ehkä huomenna yritän opetella sitäkin.

Mukavaa alkanutta sunnuntaita!

-S-