Niin se vaan taitaa olla, että kevät on iskenyt meikäläisenkin mieleen, ainakin tänään vaikutti siltä. Pääsin mukavan ajoissa töistä nauttimaan aurinkoisesta säästä, ja vaikken ulkona paljoa ole ollutkaan, on tuo ihmeellinen valoilmiö kummasti piristänyt. Osansa saattaa olla myös  tällä juhlapäivällä, eli kolmetoista vuotta sitten sanoimme ukkoseni kanssa toisillemme "tahdon". Niin se vaan aika vierähtää.

Juhlan kunniaksi sain vihdoin leivottua. MIeleni on jo pitkään tehnyt juustosarvia, niitäpä sitten tein ihan mukavan kokoisen satsin. Ja kun vauhtiin olin päässyt, leivoin vielä kääretortunkin. Sarvia ei montaa enää ole jäljellä, hyvin ovat tehneet kauppansa. Ohjeen löysin viime viikolla Aamulehdestä:

Juustosarvet 16 kpl

2 dl kermaviiliä

3,5 dl vehnäjauhoja

2,5 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

50 g sulatettua voita tai margariinia

2 dl emmental-raastetta

täyte:

n. 2 dl juustoraastetta tai n. 100 g tuore- tai homejuustoa

Sulata voi tai margariini ja sekoita kermaviili jauhoihin. Sekoita kaikki taikinan loputkin ainekset keskenään.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli kumpikin osa pyöreäksi levyksi. Jaa kumpikin levy taikinapyörällä sektoreittain kahdeksaan osaan. Pane nokare haluamaasi täytettä jokaiselle palalle ja rullaa sarviksi aloittaen rullaaminen aina palan leveämmästä päästä.

Pane sarvet uunipellille ja paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Kyllä olivatkin hyviä! Suosittelen kokeilemaan. Eivätkä ole edes kovin isotöisiä, nopeitakin vielä. Joskus olen tehnyt hiivataikinasta kyseisiä leivonnaisia, tuntuivat silloin isotöisiltä, mutta nytpä ei tarvinnut kohottaa lainkaan. Kääretorttu olikin suosikkini: ihan peruskääris pv:n ohjeilla, sisällä mamman mansikkahilloa.. Nam!

Tänään sain myös postiin Pauletten arvontapalkinnon. Kuvaakin tulossa jossain vaiheessa, kunhan posti on mennyt ensin perille. Olen saanut siis jotain aikaiseksi..  

Uskokaa tai älkää, nyt olisi innostusta taas ompeluhommiin. Eurokankaasta kävin perjantaina haalaamassa kassillisen ihania kankaita, ja vielä vaikka kuinka paljon jätin ostamatta. Kunhan saisin noistakin tehtyä kaikki mitä suunnittelin, sitten voisin käydä hypistelemässä lisää niitä ihanuuksia... Saumuri pitäisi vaan langoittaa uudelleen alusta asti, jos vaikka saisin sen tekemään yhteistyötä, ja taas sujuisi mukavammin moni juttu. Voi kumpa saisinkin sen tehtyä. Ja jos vaan joku on innokas siihen hommaan, otan mielelläni vierailulle.  Teretulemast!

Nyt nukkumaan, ihanaa!

-S-

Ps. Onko kellään hyvää vinkkiä "kukkaron kehysten" kiinnittämiseen? Olen ommellut muutamia pussukoita ja yrittänyt saada kehykset niihin kiinni nätisti, mutta huonoin tuloksin. Viimeiseen jäi pihdeistä sellaiset jäljet, että ei sitä kehtaa muille antaa, omaan käyttöön kyllä käy. Käsittääkseni pihdeillä ne pitäisi painaa kiinni, vasaralla paukuttamalla saan vaan kieroja kehyksiä. Vai pitääkö unohtaa "nipsutinpussukat" kokonaan? Ei kai, eihän?