Niin se meni tänäkin vuonna vauhdikkaasti neljän päivän pääsiäisvapaat. Ikävä tulee... Ja arki alkoi kohinalla jo tunti sitten, kun työrintamalla tuli ongelmia. Niitä tässä yritetään sitten järjestellä edelleen: sijaisilta odotellaan vastauksia työtarjouksiin. Huoh.

Tarkoituksenani oli nukkua kunnolla ja pitkään pääsiäisen aikaan, mutta enpä sitten onnistunutkaan tavoitteissani. Maisa huusi joka aamu ulospääsyä jo hyvissä ajoin, eilen heräsin puoli seitsemän aikaan, ja tänään tunnin myöhemmin. Tänään pidin kyllä silmäni sikkurassa visusti niin pitkään, että pääsin takaisin sänkyyn, ja sitten jatkoin uniani, tosin alkuun vain yritin. Neiti alkoi haukkua jotain ja herätti sillä koko orkesterin. Onneksi mies nousi tällä kertaa ja siirtyi sohvalle, minä käänsin kylkeäni ja jatkoin uniani.

Maisan tulon jälkeen on omat uneni vähentyneet huomattavasti: laskin juuri, että arkipäivinä nukun yhteensä 2,5 tuntia/vko vähemmän kuin ennen neitiä, ja viikonloppunakin huomattavasti vähemmän. Ihme, jos väsyttää, eikä mikään huvita. Niin aikaisin en iltaisin nukkumaan pääse, että tarpeeksi saisin nukkua, sängyssä pitäisi olla viimeistään yhdeksältä, eikä se kyllä onnistu tässä huushollissa.

Mutta onpahan nyt ainakin oleiltu vaan, sillä mitään järkevää en ole aikaan saanut. Perjantaina paistoin muutaman pellillisen riisipiirakoita ja tänään tein sienipiirakkaa ja täytekakun E:n nimpparikahveille. Aikomuksena oli tänään mennä illansuussa koko porukalla ainakin syömään, mutta taisi nyt sekin jäädä. Mies siivoaa pihassa, ja minä tösötän omiani. Meneehän tämä ilta rattoisasti näinkin.

 

-S-