"Ei varmaan sais itkeä, mut mä itken kumminkin"

Yhtenä aamuna heräsin tähän uneen ja lausahdukseen. Pikkuinen resuvaatteinen Anna-Liitta (Anna-Riitta) oli seisonut edessäni kyynelsilmin, ja päätti vakaasti uhmata sääntöjä.

Olin ollut nukkumaan mennessäni pahoilla mielin ja väsynyt, omissa mietteissäni. Pyysin siivekkäitä ystäviäni ohjaamaan ja opastamaan minua elämääni koskevissa asioissa uneni aikana. Näinkin paljon unia, kuten nykyään muutenkin, mutta tämä uni jäi erityisesti mieleeni sen tunnelman vuoksi.

Reipas, rohkea Anna-Liitta! Yhdyn ajatukseesi ja kapinaasi täysin sydämin: itketään me tytöt silloin kun siltä tuntuu! Ja pojat kans!

 

-Sallius-