Inspiraatio hävisi matkalla töistä kotiin. Kummallista! Vielä se oli 10 kilometriä sitten tallella ja paikallaan, kotiin kun pääsin, ei löydy mistään? Mahtoiko lentää auton ikkunasta ulos tunkkaisen ilman mukana, vai kätkinkö sen jonnekin taskun pohjalle löytymättömiin...?

Tarkoituksenani oli tulla hakemaan kotoa ohje erääseen puolihameeseen, ja lähteä sen kanssa kangaskauppaan ostoksille. Nyt kun kotiin pääsin, ei huvita enää tippaakaan. Ajattelin kyllä jossain vaiheessa, ennenkuin pihaan kurvasin, että pitäisiköhän mennä saman tien sinne kauppaan, eikä poiketa kotona välillä, mutta ajattelin sitten kuitenkin olla viisas. Ja tässä sitä nyt ollaan. Toisaalta, olisihan tuo huvitus voinut kadota sen kankaan kanssa kotiin päästyänikin, joten ehkä parempi tässä vaiheessa. Onhan noita kankaita jos jonkinlaisia jo nurkat vääränään, mutta mitään en aikaiseksi saa. Eikä koskaan ole juuri siihen tarkoitukseen sopivaa kangasta, kun huvittaisi tehdä jotain. Perin merkillistä tämäkin.

Sama tuppaa olemaan vaatteiden kanssa: kun pitäisi pukeutua vähän paremmin, koluan vaatekaappini läpikotaisin löytämättä mitään sopivaa päälle pantavaa, ja alankin miettiä, mitä aiempina vastaavanlaisina tilanteina olen päälleni pukenut. Siinä kohtaa muisti on taas valikoiva, enkä millään saa minkään sorttista ajatusta pääkoppaani. Tuhisen ja huiskin läpi kaikki edes jollakin tavalla sopivat vaatteet, ja yritän löytää jotain, millä kehtaa lähteä. Yleensä sieltä aina jotain löytyykin, mutta mieleeni laitan muutaman perusvaatteen, jotka PITÄÄ hankkia vastaisten tilanteiden varalle. Ja kun sitten joskus sellaisen saan hankittua, ja sitä pidän, niin arvatkaapa, onko se puhtaana juuri silloin, kun sitä tarvitsen taas? Arvatkaa vaan! BINGO! No eipä ole! No miksei ole? Yksinkertaisesti siitä syystä, että pidän sitä vaatetta enemmänkin, kun sen olen hankittua saanut. Ja yksi tällaisista vaatekappaleista on niinkin yksinkertainen, kuin istuva valkoinen t-paita! Hö! Niitä pitäisi olla ainakin kaksi, mieluiten kolme. Joten ehkäpä seuraavalla kerralla vieraillessani Seppälässä (juu, mainontaa harrastan..) ostan niitä pari uutta, ja isännän laskuun tietenkin...  Hih hii...

Käyköhän muille koskaan näin, vai olenko ainoa lajissani?

-S-