Vihdoinkin pääsen näin pitkälle, että saan päivityksiäkin tehtyä. Mukavaa kuulla, että minua on kaipailtu!  Olen kyllä melkein joka päivä käynyt ainakin sen verran koneella, että olen pari blogia pikaisesti kurkannut, Sikkriksenkin päivitykset olen lukenut, veikken ole saanut kommentoitua..

On se kyllä kumma, kun lomalla on niin kiirusta, ettei ehdi tehdä mitään järkevää. Vai olisikohan kyse siitä, ettei saa tehtyä mitään järkevää...  Yömyöhään tulee valvottua, ja sitten aamusta nukuttaakin taas mukavasti. Tänään sentään sain alulle yhden käsityön: innostuin kokeilemaan uutta pipoa, saa nähdä millainen tulee. Langaksi ostin Isoveljeä, vihreää, ja mallia otin vähän yhdestä kaupasta ostetusta vaaleanpunaisesta. Vielä on jonkin verran tikutettavaa, ja aikaa, no, se alkaa huveta, kun haluaisin pipon huomiselle risteilylle mukaani. Voi olla, ettei se siihen mennessä valmistu, kaikea muutakin kun on vielä tehtävänä.

Marsukuulumisia

Marsun tassuun oli tullut joku tulehdus: lääkäri meinasi, että olisi tullut puruista, mutta ihmettelen sitä. Hain siihen lääkekuurinkin, kun ensin olimme yrittäneet puhdistaa sitä ohjeiden mukaan, eikä muutosta näkynyt. Ei tunnu kuurikaan auttavan, tassu on punainen ja turpea edelleen. Tosin rupea ei enää ole niin kehittynyt kuin aiemmin, olisiko se edistystä? Häkin pohjalla on pyyhe nyt niin kauan, kuin tassu on tuollainen. Puruja en sinne lääkärin ohjeen mukaisesti laita niin kauan kuin tilanne pysyy ennallaan. Hoidot jatkuvat...

Polvesta

Polvi oli jo parempi, mutta eilen venytin sitä ilmeisesti turhan paljon töllöttäessäni Pearl Harboria, joten tänään se onkin ollut taas tönkkö. Kävely olikin alkuun vaikeaa, mutta kun pakko oli ja sitkeästi tassuttelin määränpäähän, se siitä taas tokeni. Nyt on jälleen turvotusta, onneksi ei ole kovin kipeä. Torstaina alkaa taas työt, mietityttää, kuinka kinttu kestää touhuilut ja pitkät päivät.

Urpoilua ja muuta mukavaa

Uusi vuosi vastaanotettiin vauhdikkaasti, ja sitä parantelinkin melkein kaksi päivää.. Morkkista en ole asiasta tuntenut: ketään en ole vahingoittanut, eikä sen kummempaa tapahtunut, mutta toipuminen tosiaan kesti. Tosin nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi, ja totesinkin, että kyllä se olikin jo aika... Aina olen ollut kiltti perhetyttö, suht' kuuliainen ja muut huomioonottava, koskaan en ole sen kummemmin irrotellut, enkä sählännyt missään tai mitään. Jos yhden kerran toilailee kunnolla, ihan kotona, ja turvallisessa ympäristössä, ei se niin vaarallista voi olla. Eihän? Täh?

Ja sitten siihen mukavaan: mies varata pätkäytti meille koko porukalle risteilyn huomiselle, joten lähdemme muutamaksi tunniksi kellumaan merelle Ruotsin suuntaan. Yleensä olemme käyneet risteilyllä hiihtoloman korvilla, mutta kun se viime vuonna jäi, ajateltiin käydä nyt. Ihanaa päästä seisovaan pöytään syömään, mutta voi sitä ähkyä, minkä sieltä voi matkaansa saada, jos on liian hätäinen. Yritän syödä rauhassa ja ihan vain maistella, jotta saan maisteltua kaikkea, mitä mieli tekee. Ja toivottavasti siellä on suklaamoussea, onhan, onhan...

Että sellaista meille. Paljon jäi vielä kerrottavaa, ja koko ajan tulee uutta, mutta katsotaan, koska seuraavan kerran saan kuulumisia laiteltua. Olen kuvannutkin muutamia juttuja, mutta ehkä niitäkin sitten myöhemmin. Nyt täytyy mennä jatkamaan tikutusta.

Leppoisaa loppiaista!

-S-

Ps. Kappas vaan, tuo laskuri on rulluttanut jo melkoisia lukemia! Kiitos siitä!