Ajattelin vaan ilmoitella, että hengissä ollaan, vaikka hiljaista onkin. Sitä ei miedän elämämme muuten olekaan, vauhtia piisaa liiaksikin asti, varsinkin kun  tuo murkku vipeltää. Varsinainen puheripuli on häneen iskenyt, ja meno lisääntynyt entisestään, mutta hyvä kun juttelee asioistaan ja niiden vierestä...

Koruja olen saanut aikaiseksi, muuta sitten en. Hyvä että edes jotain. Ihanat helmet minua nytkin huhuilevat, vaikka yritänkin välillä vältellä niitä. Koruja on siunaantunut jo muutamia ns. ylimääräisiä, vaikka yleensä yritänkin tehdä niitä itselleni sopivista helmistä. Joskus kuitenkin sorrun ostamaan sellaisia helmiä ja tekemään sellaisen korun, joka ei ole millään lailla minun oloiseni, mutta kun ne ihan huutavat päästä hyppysiini, niin enhän minä niitä voi ostamatta ja tekemättäkään jättää. Naistenillassa korujani oli näytillä, ja muutama niistä kiinnostuikin, mutta sen koommin ei kestään ole kuulunut. Taidan siis saada jatkossakin ihailla niitä ihan itsekseni. Huoneprojektikaan ei ole edistynyt: ihanat hyllyni ovat sujahtaneet osaksi kodin "sisustusta", toisesta mies yrittää väkisinkin tehdä baaritasoa itselleen...   Ehkä vielä saan ne jossain vaiheessa huoneeseeni, mutta sitä ennen siellä täytyy raivata. Ja se taas odottaa inspiraatiota. Edelleen.

Sitä odotellessa...

-S-