Kaikenlaista on mahtunut tähän viikkoon ja tulee vielä mahtumaankin. Kummipoika tulee meille ensimmäistä kertaa yökylään, on jo kuusivuotias. Isänsä mukaan on vähään tyytyväinen tyyppi, mutta saa nähdä. Olemme olleet heidän kanssaan melkoisen vähän tekemisissä, ja silloinkin kun heillä olemme olleet, poika ei juurikaan ole kontaktia yrittänyt ottaa. Muutama viikko sitten oli kuulemma tokaissut isälleen, että haluaa yökylään "sinne missä on ne kaksi poikaa"... Niinpä. Ei edes tiedä, keitä me olemme, eikä mihin on tulossa...   Tämä ilmeisesti kertookin sitten kaiken meidän kummiudestamme  .  Kaksi yötä hänen pitäisi meillä olla, ihan vierailla ihmisillä. Ehkäpä nuorimies yllättää meidät. Ja kaipa noista pojista on apua herran viihdyttämisessä, saavat "pikkuveljen" lainaksi viikonlopuksi. Jep.

Vaikutanko ihanalta kummilta? Kyllä, juuri niin. Asia vaan on nyt niin, että kun muiden lapsia hoitaa 9-10 tuntia päivässä, ja kotona on yksi puberteetti-ikäinen, sekä toinen muuten vaan vaativa yksilö, ei oikein jaksaisi vapaa-ajallaan mitään ylimääräistä. Muutenkin on ollut vähän vaikeaa oman itsensä, sekä tuon esikoisen kanssa, ja työelämä on meillä molemmilla melkoisen haastavaa, niin tuntuu, että kaikki mahdollinen aika on käytettävä itsensä nollaamiseen, että jaksaa viikosta toiseen. Mutta ehkä tämä onkin hyvä keino nollata itseään, enhän ole vielä päässyt sitä kokeilemaan. Ja kummipojalle tämä on varmasti mukavaa vaihtelua. Ja voihan sitä oikeuttaa itsensä nyt tällä kummipojan vierailun varjolla kaikkeen mukavaan, voisi vaikkapa käydä jossain syömässä, tai elokuvissa, tai sitten tehdä jotain ihan muuta...

Mukavaa viikonloppua!

-S-