Ystävänpäiväksi tein kasan kortteja, kuten jo aiemmin kerroinkin. Ne kortit, jotka lähtivät posteljoonin matkaan, jäi kuvaamatta, minä kun olen aina viimetipassa näiden lähetysteni kanssa...

Äitylin perheen kortin ja työkaverilleni menevän väkästelin lauantai-iltana, samoin perheelleni tarkoitetut. Tämä ensimmäinen taitaa olla vähän epätarkka kuva...

Eli tämä vasemmanpuoleinen meni työkaverilleni, ja oikeanpuoleinen Äitylin perheelle.

Pojille tein molemmille omat kortiti, koska halusin esikoisen korttiin (vas.)  laittaa löytämäni runon kasvamisen vaikeudesta, ja siitä selviämisestä. Jospa se vaikka herättäisi ajatuksia... Meillä kun tuntuu välillä olevan kovinkin vaikeaa tuo isoksi kasvaminen  .

Ja viimeisenä miehelleni tekemä kortti. Tämä olikin mielestäni melkoisen onnistunut, ja pidän itse tästä kovastikin:

 

Ja sitten lahjuspuolelle...

Isäni nuorimmalla siskolla, siis tädilläni, oli syntymäpäivä lähiaikoina, ja sain aikaiseksi lähettää postipaketissa villasukat. Lankana Seiskaveikan (suunnilleen) kanervan väristä ja harmaata, osassa pinnassa leikitelty oikein-nurin-silmukoilla.

Toisetkin sukat neuloin, ystävälleni reippaat raitasukat, mutta kuva taitaakin olla kännyssäni, eikä siis ainakaan tällä hetkellä siirrettävissä näytille. Ja nyt kun mietin tarkkaan, taitaa niistä postissa lähteneistä korteistakin olla kuvaa samassa jemmassa. Mutta siellä ovat, ja pysyvät, ainakin toistaiseksi. Nyt on puikoilla Nallen orvokki-väritykselliset sukat, mutta saa nähdä koska ovat valmiit, kun mieleni tekisi aloittaa muutama muukin homma.

Meitäkin muistettiin ystävänpäivälahjalla, jota en olekaan ehtinyt kuvata. Ihana lahja, jota olen kaivannut pitkään. Mutta siitä joku toinen postaus. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, ja alkaa laittaa kotia kuntoon. Meille on tänään tulossa vieraita, siis tuttuja vieraita, mutta siivota täytyy silti. Kaupassa käyn hakemassa herkkuruokiin aineet, ja sitten kokkailemaan. Jonkinlainen kakkukin täytyy varmaan leipoa... 

Ihanan aurinkoista viikonloppua!

-S-