Tänään on ollut kunnon sade- ja myrskypäivä. 

Aamu alkoi pikaisella aamupuurolla, kun auto piti viedä huoltoon. Pikaisella siksi, etten jaksanut nousta aiemmin ja olin päättänyt sen viedä viimeistään kymmenen maissa. Väsytti ihan turkasesti. Kun olin lähtemässä, ilma kyllä näytti kostealta, muttei ripsinyt kuin pari tippaa vettä. Ajattelin sitten olla fiksu, ja ottaa koiratytöt mukaani, käveltäisiin kotiin yhdessä ja tytöt pääsisivät haistelemaan uusia hajuja. 

Ei siinä, varusteet niskaan ja tytöt autoon. Päästiin hetken matkaa kylille päin, niin johan alkoi sataa ja jyristä, salamat leiskuivat ja tiet tulvivat. Ajoin kuitenkin korjaamon pihaan ja ajattelin odottaa hetken, josko se siitä hellittäisi. Ei hellittänyt. Soitin pelastuspartion apuun (kaveri vapaapäivällä) ja niin päästiin turvallisesti kotiin.  Mutta lenkki jäi tekemättä, ja kotiin päästyämme myrskykin alkoi vähitellen laantua. Tosin vettä on tullut kunnolla senkin jälkeen.

Söin siinä vähäsen ja oikaisin sohvalle lueskelemaan blogeja. Hassusti alkoi unettaa kun puolimärät karvapallerot lämmittivät kyljessäni ja jalkojeni päällä. Peitto korville ja unten maille... Heräsin siitä paria tuntia myöhemmin.

image.jpg

Mun uskolliset unikaverini ❤️

image.jpg

Nyt kun sain syötyä, mietinkin, mitä tekisin seuraavaksi. Siivota pitäisi, tiedän, mutta kun huvittaisi ommella. Ja jos nyt siivoan, on täällä ihan kohta saman näköistä ja ihan yhtä kuraista, kun nuo tyttöset käyvät ulkona. Mutta silti... Mies tulee illalla rankan työviikon jälkeen kotiin, ja ärsyyntyy tästä sotkusta. Siksi siivous olisi paikallaan, mutta kun niin harvoin ompeluttaa, pitäisi sekin hyödyntää. Jospa siis menen ensin ompelemaan ja siivoan sitten. Ainakin vähän. En minä siihen surruuttamiseen kuitenkaan jaksa kauaa keskittyä. 

Vaikuttaa siis suunnitelmalta. Kupillinen kaffia kuitenkin kitusiin ensin, ja vähän netissä surffailua, sitten menen ja touhuan. Jos ei tule muuta... *virn*

 

-Sallius-