Mun pitäis ottaa karvanasut matkaani ja tassutella äitille: mamma päätti eilen aloittaa koiriemme siistimiskampanjan, kun itse sitä en ole aikaiseksi saanut. Ja ne TODELLAKIN tarvitsevat sitä. Toinen on nyt ihan kalkkuna takaosastaan ja muulta osin melko pitkäkarvainen - vallan naurettava näky - mutta ei sitä sille saa kertoa, loukkaantuu pian verisesti. Ja nyt sitten pitäisi lähteä jatkamaan sitä kynimistä... Mutta.

Mitäs jos ei jaksa? Eikä huvita? Väsyttää? Laiskottaa? Oman kodin ulkopuolinen maailma ei houkuta astumaan ulos? Haluaa jäädä tekemään omia juttuja, omaan kotiin? Haluaa köllähtää soffalle töllöttämään jotain höpöhöpöä tai ottaa virkkuun käteensä?

Niin mitä jos?

Onko pienempi paha mennä autolla ja jättää siten koiralenkki väliin, kun saavat kuitenkin pihassa kirmailla, kuin jättää lähtemättä kokonaan? Ja TIEDÄN, ne turkit PITÄÄ saada leikattua nyt, ennenkuin tulee kylmät ilmat.

Näitä tällaisia päiviä v-i-h-a-a-n-! Kun en jaksaisi tehdä mitään. Ja tiedän kyllä senkin, mistä tämä taas johtuu: eilen tuli mentyä ja tehtyä muka-paljon ja vähän hankalampiakin juttuja, kuten käytyä nuorimmaisen vanhempainillassa. Jaa miten niin muka hankalampia.. Niinpä niin...

 

-S-