Lomat on lusittu, ja työt alkaneet. Eipä onneksi ollutkaan niin rankka ja kamala päivä, kuin etukäteen ajattelin. Oikeastaan oli ihan mukavaa palata töihin tuttuihin juttuihin hyvän työkaverin pariksi, kun tietää, että homma toimii. Ja sehän toimii! Alku onkin tällaista pehmeää laskua ainakin tämä viikko, ensi viikolla homma vähän muuttuu, mutta ei paljoa. Vanhalla rutiinilla mennään ja pärjätään. Mutta se töistä.

Käsitöistä on taas kulunut aikaa muutama päivä, ja huomaan jo kärsiväni vieroitusoireita. Tänään poikkesin vahingossa Hemtexiin muuten vain pyörähtämään, ja löysin pari ihanaa verhoa, 5 euroa/kpl. Verhot olivat isoja (140x240cm), ja melkoisen tukevaa puuvillakangasta, joten pakkohan ne oli mukaan napata. Ei tuolla hinnalla saa kunnon kangastakaan mistään. Vielä ei ole ihan tarkkaa osoitetta noille kankaille, alustavasti mietin omepelevani niistä kasseja, mutta saapas nähdä.  Toisesta voisi saada kivan kapan keittiön ikkunaankin, jos sellaista viitsisi alkaa väkästelemään. Ja se toinen voisi olla ihan mukavan raikkaan näköistä vaikka olohuoneen kappoina... Miksei myös ihan missä muussa jutussa tahansa!

Nuorimmainen pisti tänä iltana pystyyn melkoisen performanssin. Välillä oli naurussa pitelemistä, kun kuunteli showta. Isäntäpä laittoi nukkumaan jo kahdeksalta, ja nyt nuorimies tuhisee parvellansa nallet kainalossa. Ehkä hetken ehti miettiä ennen nukahtamistaan tuota käyttäytymistään, katsotaan, tuleeko tulosta. Vanhempi heppuli sai myös mennä ajoissa nukkumaan, nyt on meillä rauha maassa.

Vanhimman kanssa käytiin tänään myös lääkärissä, kun on valitellut korvan tukkoisuutta. Räkätautia ja kovaa yskää on hänkin potenut jo monta päivää, nyt lääkäri totesi keuhkoputkentulehduksen ja korvasellaisen myös. Pitkään päästiinkin ilman kummempia kummallakaan, toivottavasti ei ala tästäkään sairausrumba taas... Tukittu

Keittiössä erinäiset eväät huutelevat ottamaan iltapalaksi. Täytyypä kuulla kutsua, jotta pääsee nukkumaankin. Eilen illalla könysin yläkertaan uusi ihana Novita-lehti kainalossa, enkä silmiäni ehtinyt ummistaa, ennenkuin sen oli taas selaillut...

Lankakauppaan mieleni minun tekevi, vaan aivoni vielä ajattelevi... Päättämätön

-S-

Ps. Olisi NIIN mukavaa saada teistä kävijöistä joskus jotain merkkiä... Kävijälaskuria seurailen silloin tällöin, ja huomaan, etten ole ihan ainoa täällä, mutta...Viaton 

Kiitos kuitenkin, kun käytte, vaikkette jälkiä itsestänne sen kummemmin jättäisikään! Pusu