Nyt ei mene hyvin. Mieli on alavireinen, ja sohvan nurkassa tulee kulutettua liikaa aikaa. Polvi kiukuttelee, yritän helpottaa oloani kipulääkkeillä, ja tappaa aikaa. Nukkuminen houkuttaa, ja sitä teenkin taas paljon. Ei ole hyvä, ei.

Mielen päällä on liikaa asioita. Kipeitä ja vaikeita. Otan stressiä asioista, joita ei tarvitsisi ajatella nyt, joiden aika on myöhemmin, kun tästä akuutista ongelmasta on selvitty. Ahdistun yksinäisyydestä, ja muista ihmisistä. Itken paljon, en saa aloitetuksi mitään.

Pelkään putoavani taas sinne, minne en koskaan enää halua. Yritän ajatella, että elämä kantaa. Ennenkin olen selvinnyt. Selviän nytkin. Yritän etsiä lohtua positiivisesta ajattelusta ja enkeleistä. 

Nyt on muutoksen aika. Tiedän sen.

Matka kohti valoa on alkanut.

-Sallius-