Sisäinen kelloni herätti minut tänään aamuneljältä, n. neljän tunnin unien jälkeen. Niinpä. Ei yhtään minun tapaistani. Yritin kyllä saada vielä unta, mutta eipä onnistunut. Hiihtelin sitten alakertaan vain huomatakseni, että nuoriso on syysloman kunniaksi hereillä. Räkätykseksihän se sitten meni poikien juttuja kuunnellessa, eikä unesta ollut tietoakaan, vaikka sohvalla yritin hetken nukutella poikien mentyä nukkumaan. 

Sohvalta ylös ja aamuhommiin. Puuroa, teetä ja kahvia nokkaan, piristykseksi vielä vitamiinijuomaa ja keinoaurinkoa. Riittäisivätkö nämä saamaan pitkän työpäivän hyvin alkuun, se jää nähtäväksi. Kohta kuitenkin taas mennään.

image.jpg

Reipasta päivää!

 

-Sallius-