Eilen lähdimme nuorimmaisen kanssa autoilemaan kohti Kauhajokea tarkoituksena mennä kannustamaan esikoisen joukkuetta futisturnauksessa. Voittohan siitä tuli, kuten muistakin peleistä, tosin finaalin tulosta en vielä tiedä.

Yöpymispaikka oli varattu Kristiinankaupungista, hotelli Almasta. Viime vuonna jo tuolla Kristiinankaupungissa nuorimman kanssa majoituttiin, ja siihen ihastuttiin kovastikin. Pakko oli päästä tänäkin vuonna. Matkalla Kauhajoelta Kristiinankaupunkiin poikkesimme Susiluolalla, joka on jonkinsortin kulttuurinähtävyys. Samalla reissulla kiivetessämme mäkeä ylös luolalle, nuorimmainen huomasi pienen ruskean käärmeen luikertelevan polulta sivuun. Ensimmäinen käärme, jonka hän näki luonnossa!

Tällä kertaa meille olikin huone varattuna, ja soma huone olikin. Koko Kristiinankaupunki tuntui tuoksuvan vanhalle, sellaiselle kuin tuoksu mummolan vintillä. Siellä on ihania kapeita teitä, ja kujia, vanhanaikaisia taloja ja kirkkoja, sekä tuulimylly! Viime vuonna kävimme Merimuseossa, tänä vuonna Ulrika Eleonoran kirkossa. 

Katujen varsilla ja joissain pihoissa oli myös ihania vanhoja kaivoja. Tämän taustalla Raatihuone.

Koko kaupunki on niin vanhanaikaisen idyllinen, että sielu lepää siellä kuljeskellessa. Nuoriherra  oli yhtä ihastuksissaan kuin minäkin, jälleen, ja jaksoi hyvin tassutella pitkin poikin. Tuulimyllyn mäellä minä olisin jo jatkanut matkaa hetken ihastelemisen jälkeen, mutta hän tahtoi vielä istahtaa kalliolle ihmettelemään hiljaisuutta ja rauhaa, joka koko paikasta huokuu. Nautiskelija tuntuu hänkin olevan... 

Kotimatkalla poikkesimme vielä tien vierellä olevassa pihapiirissä kirpparilla, ja löytöinä kotiin lähti peltinen pyöreä tarjotin ihanissa retrotunnelmaisissa väreissä, minulle kori neuletöille, E:lle pieni öljylamppu koristeeksi, sekä muovista punottu sienikoppa, jota hän lähtikin jo metsään kokeilemaan. Soitto mummulle heti kotiin päästyämme, ja sitten metsään. Ilmeisesti lähti nyt hakemaan tarpeita tilaamaansa sienipiirakkaan, jonka minä saan tehdä, ja jota sitten pitää tarjota vieraille sukusyntymäpäivillä. Saa nähdä, mitä löytyy kotiintuomisiksi, toivottavasti kopan täydeltä  metsän antimia.

- - - - - - - - - - - -

Turnausväeltä tulikin soitto, että lähtivät juuri kotiin päin. Viimeinen peli päättyi kuulemma tasan, ja rankkareissa tuli häviö, mutta hopeaa saivat sittenkin. Hyvä pojat: hyvin pelattuja pelejä ja ONNEA  mitalista!

Kauhajoella ehdimme pyörähtää muutamassa kaupassa, ja minä löysin, kas kummaa, lankoja suht' edullisesti. Nyt on lankavarastoni viittä kerää rikkaampi, joten taidanpa tästä lähteä tikuttelemaan, jotta saan jotain valmiiksikin. Neljälle Isoveli Colori-kerälle on jo suunniteltu työt, ja kyllä se viideskin, 7 veljestä neliraita, tulee varmasti johonkin upotettua, tai sitten vaan ihailen sen kauniita, kauniita syysvärejä. Aivan ihania!

Syksyistä alkavaa viikkoa!

-S-