Oli vielä pakko tulla avautumaan tännekin noista käsityöjutuistani, eli:

On se luojan lykky, ettei mun tarvitse yrittää elättää perhettäni noilla käsitöillä, nälkään kuoltaisiin kaikki: vaikka olen jo muutaman maton virkkaillut tuosta trikookuteesta, ei tule yhtään mattoa valmiiksi ilman purkamista. Muutamaa olen virkannut ja purkanut, virkannut ja purkanut taas, keskittymiskykyni kun ei todellakaan ole kovin hyvä. Ja jos vaan joku tai jokin tulee keskeyttämään virkkaussessioni (eikä siis tarvitse olla kuin joku oma ajatukseni, joten laskekaapa todennäköisyys joutua purkamaan muutamasti), on taattua, että purkuhommiin joudun. Siis laskut sekaisin, ja lisäykset sitä mukaa myös. Ja minä kun en ole sellainen, että lisäillään ja vähennellään silloin kun siltä tuntuu, vaan yritän ohjeen mukaan tehdä, jotta saisin mahdollisimman onnistuneen yksilön. Niinpä siis purin jälleen yhden jo puolivälissä olleen mattosen ihan alkutekijöihinsä ja nyt lähden aloittamaan uutta, toivottavasti parempaa yksilöä, ihan siitä alkusilmukasta lähtien.

Ei tässä tuntipalkoille pääsisi tällä menolla, vaan käyhän se näinkin jonkinlaisesta terapiasta. Ja halvemmaksi tulee kun samaa kudetta virkkaa ja purkaa uudestaan ja uudestaan... >huoh<

 

-S-