Lähdin kuin lähdinkin eilen sitten tassutellen mammalle nasujen kanssa. Muutaman tunnin rupeaman jälkeen toinen nasuista muistutti erehdyttävästi kalkkunaa. No ei sentään, vaikka kynitty olikin, ennemmin ehkä vaihtoi rotua schapendoesista terrieriin, mutta yhtä kaikki nyt on takut pois ja uusi aika turkinhoidossa voi alkaa...

Toinen, ja uskallan väittää että se hankalampi tapaus, on vielä vanhassa kuosissaan, mutta en sitten tänään jaksanut alkaa rehata enää kolmanteen kynimispäivään, vaikka mamma olisikin halukas ollut. Olenkin sitten vaan möllötellyt kotosalla esikoisen koulupalaverin jälkeen tekemättä mitään hyödyllistä. Hyvin kuluu aika näinkin.

Vähän tekisi mieleni tarttua johonkin käsityöhön, joten ehkä istahdan soffalle ja virkkaan taas jotain kuteista. Mattoa luultavasti tälläkin kertaa, mitäs muutakaan. Keinutuolin alle kun kuulemma pitäisi saada jonkin sortin matto, ukkonen sanoi. Tahtoisin niin kovasti sellaisen ihanaisen keltaisen pitsimaton siihen alle virkkuutella, mutta eipä taida kude riittää siihen, niin vähän sitä on jäljellä. Muita vaihtoehtoja sitten olisivat musta ja harmaa - hmmm... Tai sitten yksinkertaisesti siirtää maton virkkausta myöhempään, jos vaikka kävisi katsastamassa yhden paikan kudevalikoiman sitä ennen. No, kummin sitä nyt sitten tekisi...?

-S-