Nyt se joulukuu sitten vihdoinkin alkoi, ja Äitylikin sai arpajaispalkintopakettinsa! Minä sain paketinviemispalkkana teetä ja köyhiä (?) ritareita hillolla, sekä erittäin kevyellä "wannabe-vaahdolla" 

Kuten joku enkä saattoi arvatakin, lahjus oli joulukalenteri.  Itse tehty sellainen, muttei kuitenkaan samanlainen, jollaisia pienenä tyttönä tuli väännettyä joka joulu mummolle. Silloisissa kalentereissa oli kaksi paperia liimattu päällekkäin, päällimmäiseen olin leikannut luukkuja, jotka sitten suljin pisaralla liimaa, ja alempaan piirsin jonkin kuvan. Niitä muistan muutamanakin jouluna äidinäidille tehneeni. Tämänvuotinen tuotokseni onkin blogin nimen mukaisesti sekametelisoppaa: joukossa on niin kirjoitettuja (toivottavasti ajatuksia herättäviä) mietteitä, kuin kaupasta hankittuakin, ja sitäkin monen sorttista herkuista hyödykkeisiin. Kuvankin otin siitä paketti- ja kuorikasasta, mutta edelleenkään emme ole saaneet ladattua koneelle uudelleen sitä kuvansiirto-ohjelmaa, joka jostain käsittämättömästä syystä on tiedostoista hävinnyt...

Kohta aukeaa kalentereiden toinen luukku, mutta sitä ennen pitää huilata hetken aikaa, jotta jaksaa taas odottaa viikonloppua ja tulevaa retkeä.

Kutkuttavaa joulunodotusta...

-S-