Minun tämän päivän arjen sankarini on auratraktorisetä. Ja syynkin varmaan arvaatte, ainakin osittain. Meidän talomme edessä menee kevyenliikenteenväylä, ja sen toisella puolella pienen viheralueen jälkeen on melkoisen vilkasliikenteinen katu, jota bussitkin kulkevat jatkuvasti. Ja kun tänä talvena on tuota lunta tullut reippaanlaisesti, ovat lumityöt ja varsinkin sen lumen kippaaminen tuottaneet päänvaivaa.

Tänä aamuna lähtiessäni töihin vähän yli puoli seitsemän, olin peruuttamassa autoani pois pihasta, kun äkkäsin, että aurasetä olikin pökännyt kunnon vallin postilaatikollemme. Vaikka tuo autoni onkin melkoisen hyvä härveli, mikään ihmeauto ei sekään sentään ole. Sellaisen kasan päälle olisi jäänyt keikkumaan suuremmankin maavaran omaava kärry, saati sitten minun Matuni. Pakko oli ponkaista lapiohommiin, ja madaltaa sitä kasaa sen verran, että yli pääsi. Mulkoilin kulmieni alta auraajaa lapioidessani hiki hatussa, ja manasin suunnittelemattoman aamujumppani alimpaan.. sinne... Tiedän, tiedän, työtään hekin tekevät, eikä minulla oikeasti ole mitään heitä vastaan, kunhan kiukuttelin aamutuimaan (ja vähän päivätuimaankin)...

No, sain päivätyöni tehtyä, ja kun suuntasin kotiin, oli toinen valli odottamassa. Sen yli sentään pääsin polkaisemalla kaasua vähän syvemmälle, mutta kirjastoreissulle lähtiessäni olikin vaikeuksia peruuttaa pois pihasta.  Tunti vierähti siinä reissussa, ettekä varmaan arvaa, mikä minua odotti kotiin tultuani. Vielä isompi valli!!! Siinä vaiheessa meinasin ihan oikeasti hiiltyä, ja sen nostattamalla ketutuksella tartuin jälleen lapioon ja lähdin huhkimaan portinpieleen. Enpä ehtinytkään huiskaista kuin pari lapiollista, kun takaani kuului traktorin pörinä, ja aurasetä pysäytti härvelinsä portillemme. Odotti sen verran, että ymmärsin siirtyä vähän sivumalle, ennenkuin laski auran maahan, sääti kulmat sopivaksi, ja pökkäsi kunnon kasan penkkaan. Tämän päälle setä aukaisi traktorinsa oven ja tuumi, että "eipä tainnut paljoa auttaa..." Tähän minä tokaisin naama Hangon keksinä, että kyllä auttoi vallan hirmuisesti, ja kiitos, kiitos tuhannesti! Vielä vaihdettiin mielipiteitä tämän talven lumitilanteesta ja sitten aurasetä toivotti jaksamisia lumen kanssa... 

Voi kuinka on ihanaa, että nyt pääsee autolla ajamaan ihan esteettä pois pihasta! Ihanaa! Tein koko muun pihan lumityötkin ihan siitä ilosta. Minulle tuli niin hyvä mieli!

Olen miettinyt, että mahtoiko aamuinen aurasetä olla sama kuin nyt illalla, mutta tulin tulokseen, että aamuinen oli kyllä nuorempi kuin tämä iltainen. Tämä iltainen on käynyt meidän suunnalla joskus aiempinakin vuosina, kun olen ollut tuossa lumitöissä, ja auttanut samalla tavalla. Tämänpäiväisen lisäksi olen iloinen myös siitä, että tänä talvena melkein kaikki auraajat ovat ystävällisesti auranneet väylän kevyenliikentenväylältä tielle, emmekä ole kovin montaa kertaa joutuneet siivoamaan isolta tieltä tulleita kökkökasoja pientareille.  

Vaan voisi tämä lumentulo jo loppua! Sovitaanko niin? Talvi saa vielä olla, että lapset pääsevät luistelemaan ja nauttimaan talvitouhuista, mutta ei enempää lunta. Eihän? EEiiihäänn???

-S-