Eilen alkoi keramiikka täällä meillä päin, ja minä siellä tietysti. Viime keväänä jo mietin, että ilmoittaudun kyllä, jos kurssi tulee, siitä kun ei aina voi olla varma. Ideoita, jo toteutettuja ja toteuttamattomia, oli jonkin verran varastossa, joten eilen pääsin saman tien töihin käsiksi, kun saven sain eteeni. Niillä vanhoilla ideoilla aloittelin, oli turvallisempaa niin, eli lyhtyä ja kukkaa on tulossa jälleen. Tällä kertaa otin vaaleaa karkeaa savea, siitä saa tehtyä sitten vaikka mitä.

Ja neulonutkin olen. Kun sieltä Kauhajoki-Kristiinankaupunki-reissusta ostin niitä lankoja, olen niistä jo kaksi kerää tuhonnutkin. Tumppuja syntyy vauhdilla, niin nopsaa tuo Isoveli color on neuloa paksuilla puikoilla. Olen vaan sitä mieltä, että Novitalla on käynyt virhe niiden tumppujen koon kanssa, jos meinaan noilla kämmenen pituuksilla tekee, saa korkeintaan lapsille sopivia tumppuja, ei suinkaan naiselle, saatikka miehelle. Minä meinaan mittailin omaa kätöstäni, joka ei kamalan suuri ole, ja sain tulokseksi n. 16 cm ranteesta (joustimesta) etusormeen, ja ohjeessa lukee, että naiselle pituus olisi 15 cm ja miehelle 16 cm. Tai sitten neuloo, kunnes etusormi peittyy... Mutta hankalaa on lahjatumppuja neuloa niin, että saajan etusormi peittyy,. Hih hii... No, ei auttanut kuin tehdä suunnilleen sen mukaan, kuin uskoo miehen käden olevan, saa tuo ukkonen sitä testata. Eikä sitten tuo 100 gramman keräkään, tietysti, siihen riittänyt, peukkuihin täytyy hankkia lisää lankaa. Taidan laittaa vähän postia Novitalle...

Siitä nuorimmaisen sunnuntaisesta sieniretkestä kyseltiin, ja saaliista... No tulihan sitä saalista uuteen koppaan reippaastikin. Suppiloita löytyi ainakin kolmeen piirakkaan, joten kahvivieraat saavat siis sankarin itsensä poimimia sieniä. Olen niin iloinen, kun tuo nuoriherra nauttii metsässä koluamisesta, ja noista ulkotouhuista muutenkin. Kalassa hän on käynyt koko kesän, ja nyt on vuorossa nuo sieniretket. Iso KIITOS kuuluu myös mumpsille, kun tuon pojan kanssa jaksaa aina lähteä metsään samoilemaan, kun hän soittaa.

Nyt täytyy hiihdellä teelle, sillä kohta lähden katsomaan pelimiehen peliä. Paljon pelaajia on kuulemma pois, joten vastuu on suuri. Onneksi ei löytynyt mitään tulehdusta, kun kipaistiin lääkärillä, korvat ovat ilmeisesti vaan muuten ilmaisseet olemassaolostaan. Naureskelinkin tuossa kotimatkalla, että on se kummaa, kun korvat kipuilevat, niissä ei ole mitään, mutta kun eivät oireile, ja on muuten flunssaa, niin johan sieltä yleensä pöpöjä löytyy. Niin se vaan on jännää tämä elämä!

Mukavaa tiistaipäivän jatkoa!

-S-