Päivälleen tänään on kulunut kymmenen vuotta isäni kuolemasta. Niihin vuosiin on mahtunut yhtä ja toista. Esikoinen oli tuolloin 2,5-vuotias, ja olin juuri saanut tietää uudesta raskaudestani. Onneksi ehdin kertoa siitä myös isälleni niinä sumeina tunteina, jotka hänen sairaalavuoteensa vieressä vietin. Matkaevääkseni sain kehotuksen "älä luovuta". Sitä olen yrittänyt noudattaa näinä välillä vaikeinakin vuosina, ja tiedän, että isäni olisi ylpeä minusta, perheestämme, kaikesta siitä, mitä olemme vuosien kuluessa aikaansaaneet ja saavuttaneet.

Isäni nuorin sisko on miehensä kanssa lomamatkalla Thaimaassa, ja heiltä tuli juuri viesti, jossa kertoivat lähettäneensä onnenlyhdyn taivaalle isäni muistoksi. Kiitos P&M, kaunista...

Nyt tillitän hetken, ja menen laittamaan kynttilät ulos lyhtyihin. Sitten ryhdistäydyn ja jatkan lauantain viettoa. Illalla on tiedossa jotain hauskaa erään ystäväni kanssa. Elämä jatkuu.. 

Lämpimiä ajatuksia teille kaikille. Pitäkää huolta rakkaistanne.

-S-