...kuin suunniteltiin. Äitienpäivä nimittäin.

Meidän oli poikien kanssa tarkoitus mennä Eedeniin aamupalalle Äitylin porukan kanssa, kuten olemme jo parina äitienpäivänä aiemminkin tehneet, mutta kuinkas kävikään: nuoriherra E alkoi valitella ennen yhdeksää, että vatsaan sattuu, eikä siinä kauaa mennytkään kun keittiön lattia sai epämiellyttävän kuorrutuksen.  Ei sitten tarvinnutkaan lähteä. Sain ihan itse tehdä aamupalani ja nauttia sen haaleana, kun vihdoin sen pariin pääsin.

Isäntäkin soitteli Bratislavasta, onnitteli ja kyseli kuulumisia. Ei kovin ilahtuneelta kuulostanut kun kerroin mitä meille kuului, vaikka yritin asioita hänen niskaansa olla kaatamatta. Jotenkin kummalta (ärsyyntyneeltä/loukkaantuneelta) kuulosti, mutta niinpä hän kuulostaa usein, kun kerron epämiellyttäviä uutisia kotoa. Enkä mielestäni edes valittanut tai syyllistänyt. Hmm...

Äitylin porukkakin kävi kääntymässä. Jo eilen sain heiltä ihanan ruukkuruusun ja tänään  pikkusiskoni toi íhanan yllätyksen: Hello Kitty -body lotionia ja kaksi suklaasydäntä äitienpäivän kunniaksi. Kiitos L, ihan tuli tippa silmään...

Kotiväki muisti minua poikien tekemillä korteilla ja J oli tehnyt koulussa paperiruusun. Lisäksi hän oli ostanut Amerikan pastilleja, kun tietää minun niistä pitävän. Yhteisenä pakettina koko miesväeltä oli ihana, tarpeeseen tuleva kipukoukku! Sillä olen painellut kipuilevia hartioitani, ja kaivanut ikäviä kohtia lapaluiden välistä. Tekee muuten aikas kutaa... Nyt saan itsekin niitä paineltua ja lievitettyä päänsärkyä, jota on viime aikoina riittänyt.

Nuoriherra J on käynyt viimeaikoina ilmeisesti jotain positiivisen ajattelua kurssia, kun tuumi suunnitelmien peruunnuttua, että onhan tässä aamussa jotain hyvääkin: herättiin ainakin ajoissa. Niinpä. On koko päivä aikaa tehdä, mitä huvittaa, jos huvittaa. Ja vaikka tuo aamu vesittikin kaiken suunnitellun ja ajatellun mukavan, en minäkään nyt ihan kokonaan sen alle hautautunut, vaikka ensin siltä tuntuikin. Tämä äitienpäivä olisi muutenkin ollut erilainen kun mies on reissussa, mutta että sitten vielä tämä. Vaan ihan samanlaista on tämä päivä kuin koko äitiyteni tähänkin asti, varsinainen äitienpäivä tosiaan. Ja kun näinkin positiivisen luonteen omaan, niin täytyy todeta, että onneksi on lapsia, joille voi olla äitinä. Silloinhan äitienpäivä on ihan joka päivä.

-S-